Hopeaa, lasia ja kiviä

Joskus käy niin, että yksi idea poikii lisää ja yhdestä työstä syntyy toinen ja niin edelleen. Näiden korujen kanssa kävi juuri niin, eli kun tein mustan iltapuvun kanssa osakunnan vuosijuhlissa käytettäväksi korut hopeasta, hematiittiputkihelmistä ja vähän diskopalloa muistuttavista lasihelmistä ja huomasin pitäväni niistä kovasti, halusin jatkaa hopean ja lasihelmien yhdistelemistä koruiksi.

Punaiset niinikään vähän diskopalloa muistuttavat lasihelmet yhdistin pyöreisiin hematiittihelmiin. Hematiitissa minua viehättää sen väri ja tuntu, väri on täydellinen tumma syvä harmaa ja kivessä on kaunis kiilto. Hematiitti on painavaa, joten sillä saa koruun todellista kiven tuntua, vähän ronskia jämäkkyyttä kauneudesta kuitenkaan tinkimättä.

Vaikka täällä eteläisessä Hessenissä onkin tällä hetkellä melkoinen takatalvi ja kauhea myrsky, on kevät kuitenkin tulossa ja mietin että voisin tehdä vähän keväisempiäkin koruja, kun nuo hematiittikorut ovat kovin tummia värimaailmaltaan. Joskus jostain olen hankkinut vaaleita särölasihelmiä, jotka yhdistin punertavan ruskeisiin ja hopeasisuksisiin valkoisiin siemenhelmiin.

Hopeanvärisiä vähän karkeapintaisia lasihelmiä pyörittelin jonkun aikaa langanpätkässä ja kokeilin erilaisia helmiä niiden ympärille, kunnes löysin mieleisen yhdistelmän isommista ja pienemmistä vähän hematiitin värisistä ja edellisten korujen valkoisista siemenhelmistä. Vaikka kevättä ajattelin kun aloitin, tuli tehdessä tätä voimakas mielikuva pikkumustasta ja itse asiassa tarvitsisinkin uuden pikkumustan mekon. Jotain ehkä 20-luvun tyylistä, art decoa tai jotain... mielikuva ei ole vielä kovin konkreettinen, mutta saa nähdä, täytyy pohtia.

Kaikki korujen metalliosat lukuunottamatta mustien ja ruskeasävyisten korvakorujen koukkuja tein itse sterlinghopeasta. Hopea, lasi ja kivi ovat aina olleet minua kiehtovia materiaaleja, ja koruihin voi yhdistää ne kaikki kolme samaan työhön.

Kierrettä

Pitkästä aikaa istuin rukin ääreen. Joskus syksyllä jo aloitin Lanitium ex Machinan shetland-letin kanssa, mutta se jäi muiden töiden alle ja jäi vähän vaiheeseen. Kehräsin loppuun ja kertasin ketjukertauksella kolmisäikeiseksi ja kun vauhtiin pääsin, aloitin viimeinkin tämänvuotisen 12 kuitua 12 kuukautta -haasteen, eli idea on taas että vuoden aikana kehrätään n. 50 grammaa kuukaudessa. Alempi vyyhti on niinkikään Lanitium ex Machinalta, jacobia joka shetlandin ohella oli minulle uusi tuttavuus.

Sekä shetland että jacob vaikuttavat varsin mukavilta kehrättäviltä, jacobia vähän arastelin sen karkeuden takia, mutta yllättävän siistiä ja sileää lankaa siitä kuitenkin tuli. Edelleenkään en ole kierteeseen täysin tyytyväinen, shetlandille en uskaltanut taaskaan antaa tarpeeksi kierrettä säiettä kehrätessä ja siksi kertauskierre jäi liian vähäiseksi, lanka aukeaa paikoin rumasti. Mutta eiköhän tuonkin voi johonkin neuleeseen käyttää, täytyy vaan miettiä malli, jossa löysä kierre toimii ja siksi kaunis kiilto langassa on, että uskoisin että huivilankana esimerkiksi toimii.

Jacobille annoin sitten kierrettä reilummin, vaikka vähän hirvitti että tuleeko miten rautalankaa, kun kuitu on aika paksua ja karkeaa. Kertaus osoitti että ihan hyvää lankaa, ei ollenkaan liian jäykkää. Tämä onkin kehruun viehätys ja myös vaikeus, että kun ei aina tiedä mitä on tulossa, valmiin langan näkee vasta todellakin valmiina. Vaikka kuinka ottaa koelangan, siltikin lopputulos vaikka ulkoisesti kuinka muistuttaisi koelankaa, ei ole ihan sama kuitenkaan.

Kumpikin lanka on ketjukerrattu eli kolmisäikeistä, kuvan ylempi vyyhti on shetlandia 140 g / n. 500 m ja alempi jacobia 90 g / n. 310 m. Kehrätty ja kerrattu välityksellä 14,5:1.

Kevät ja takatalvi

 Kirjoneuleen nykertämisen jälkeen teki mieli neuloa jotain hyvin yksinkertaista, ja pitkästä aikaa otin puikoille valmiin mallin, aina ei vaan jaksa laskea ja miettiä, purkaa ja pohtia, suunnitella ja neuloa. Joskus tekee mieli vain neuloa, ja tämä Martina Behmin Viajante on juuri sellainen, jota voi neuloa vaikka samalla lehteä lukiessaan :)

Lanka on Wollmeise Lace, väri Miss May. Ihastuin sekä lankaan että väriin, WM Lace on pehmeä, hyvin sileäpintainen ohut merinovillalanka, joka laskeutuu kauniisti ja siinä on kaunis himmeä kiilto joka saa värin hehkumaan. Kirjavammasta langasta olisi tullut liian levoton, yksivärisestä taas ehkä vähän tylsä, mutta tämä väri on minusta juuri sopiva tähän malliin.

Takatalvikin hiipi sopivasti, tälle neuleelle on varmasti käyttöä keväällä ja myös viileillä kesäsäillä.

Formel eins

Kahdeksanvuotias on intohimoinen formulafani, ja niinpä villapaitaankin piti saada formuloita. Lapsi antoi tarkat toiveet ja ohjeet, mitä kuvioita ja missä järjestyksessä paidassa pitää olla, joten ei muuta kun millimetripaperia ja kynä käteen ja piirtämään.

Lähtövalot syttyvät, hopeanvärinen Lewis Hamiltonin auto ja punainen Kimi Räikkösen Ferrari kiihdyttävät radalle, kilpailunumerot autojen päällä. Kuskien silmissä siintää hieno palkintopokaali ja kun ruutulippu heilahtaa, pääsee voittaja ruiskuttamaan shampanjaa :)

Neuloin paidan Tuulia Salmelan The Tailored Sweater -metodia käyttäen. Kävin Tuulian vetämät TTS-työpajat jo vuosia sitten, mutta nyt vasta pääsin soveltamaan tekniikkaa käytännössä ja totesin sen oikein hyväksi tavaksi ja se sopii myös kirjoneuleeseen. Sen verran arastelin tekniikan kanssa, että neuloin yläosan yksivärisellä, mutta varmasti kun kokemus karttuu, voisi myös tehdä kokonaan kirjoneuletta. Halusin kuitenkin tähänkin puseroon vähän troimaisia elementtejä ja niinpä tein helmaan, hihansuihin ja pääntielle Kihnun vitsad eli kierreraidat.

Lanka on Wollmeise Pure 100% Merino, pohjaväri Feldmaus ja kuvioissa Heavy Metal, Natur, Herzblut, Q.E.D, Olio Vergine ja Skarabäus.

Koruja ja pitsiä

Hyvää alkanutta vuotta blogini lukijoille! Viime syksy oli tekniikkamurheiden aikaa, tietokone lakkoili ja kamera hajosi joten blogin päivittäminen on ollut kovin hankalaa. Siispä tässä kootusti viime aikojen näperryksiä:

 Tee-se-itse -miehenä ja naisena teimme mieheni kanssa nypläystyynyn, täältä Saksasta kun ei rullallisia nypläystyynyjä saa mistään ja raumanpitsiä on aika paljon helpompi nyplätä rullatyynyllä. Uusi tyyny toimii ihan hyvin, ja ensimmäiseksi työksi piirsin Raumalace.fi-sivustolla olevan Spindelnatto-liinapitsin pitkäksi ja sitä olen nyt sitten pitkin syksyä nypläillyt eikä loppua näy :) Paitsi että tekisi mieli aloittaa joku muukin pitsi ja jo miehelle puhuinkin että josko hän voisi tehdä toisen rullan tyynyyn. Toisaalta taas yksi rulla pakottaisi järjestelmällisyyteen eli tekemään yhtä pitsiä kerrallaan, mutta järjestelmällisyys voi toisinaan olla hiukan tylsää.

Tein myös koruja, kehittelin malleja virkkaamalla ohutta hopeoitua kuparilankaa ja liittämällä sitä lasihelmiin. Lasi ja hopea materiaaleina ovat kiehtoneet minua lapsesta asti, ja korunteko antaa mahdollisuuden tutkia niitä tarkemmin ja viime aikoina olenkin väännellyt lankaa mandrellin ympärille. Metallilangan kanssa on vielä paljon opittavaa. Alimman kuvan korut ovat toista ääripäätä, niihin yhdistin metallijauheella värjättyä mustaa polymeerisavea mustiin Swarovskin kristalleihin.

Nyt viimeisimpänä työnä tein sisarelleni silmukkamerkkejä niinikään lasihelmistä ja kun nyt kerran taas helmilaatikoille eksyin niin tein itselleni korvakorut hematiittiputkihelmistä ja hauskoista vähän diskopalloa muistuttavista lasihelmistä. Oikeasti lasihelmi ei ole ihan noin värikäs, kännykkäkuva hieman vääristää.

Gimallusta

Toisinaan tuntuu, että täällä Keski-Euroopassa marraskuu kestää viisi kuukautta syyskuun lopulta maaliskuulle. Siis se aika, kun on pimeää ja päivisinkin ihan harmaata ja kosteaa ja usein sataa vettä tai räntää tai jotain siltä väliltä vaakasuorassa. Ja sanomattakin lienee selvää, miten paljon minä pidän viisi kuukautta kestävästä marraskuusta.

Tänä vuonna marraskuuntorjuntaan olen neulonut sukkia, ja päätin että nyt ei käytännöllisyyttä ajatella, vaan teen juuri semmoiset kuin haluan. Siispä kimaltavaa mustaa ohutta lankaa, pitsiä ja palmikkoa.

  

 Jos olisi ajatellut käytännöllisyyttä, olisi terät kannattanut neuloa kokonaan sileällä, jotta sukka olisi kengässä tasaisempi. Mutta eiköhän palmikkokin kenkään mahdu, minä aion käyttää näitä kuten yleensäkin neulomiani sukkia korkokenkien kanssa. Jostain syystä usein ajatellaan, että villasukat olisivat vain saapassukkia tai crocsien kanssa, mutta kun sukan tekee tarpeeksi ohuesta langasta, voi sitä tosiaan käyttää muidenkin kenkien kanssa. 

Lanka on Lanitium ex Machinan käsinvärjättyä Kimallesukkalankaa (75 % merinovilla, 20 % nylon, 5 % muu), väri Black Pearl. Kantapää on perinteinen äidin opettama hollantilainen kantapää, näihin sukkiin neuloin sen ristiinvahvistettuna ulkonäkösyistä. Kiilakavennukset teen jokaisella kerroksella, koska jyrkkä kulma on minusta kaunis ja se istuu omaan jalkaani hyvin. Kärkikavennuksen tein näissäkin sukissa vähän tavanomaista sädekavennusta tylpemmäksi, sekin ulkonäkösyistä. Sukanteossa kuten niin usein muutenkin joutuu pohtimaan käytännöllisyyden ja ulkonäön suhdetta, usein on painotettava toista toisen kustannuksella, mutta sekin pitää tehdä niin että lopputulos on sekä kaunis että käytännöllinen.

Wensleydalea vääntämässä

 

Wensleydale-rotuisen lampaan villa on hyvin kiehtovaa kehrättävää. Se on hyvin pitkäkuituista ja kuitu on melko paksu ja lasimaisen liukas mikä antaa langalle upean kiillon, mutta mikä myöskin tekee kehräämisestä hieman haastavaa. Halusin ehdottomasti tehdä ohutta huivilankaa, koska siinä jos missä kiilto ja "jäykkyys" pääsevät oikeuksiinsa ja mielenkiinnolla odotan, kuinka valmis huivi käyttäytyy pingotettaessa ja etenkin miten se pitää muotonsa pingotuksen jälkeen.

En ollut tietenkään aikaisemmin näin ohutta lankaa wensleydalesta tehnyt, joten meni vähän kokeiluksi. Harmaan langan kehräsin ensiksi ja kun sain sen valmiiksi, totesin sen mitä epäilin jo säiettä kehrätessäni eli liian vähän kierrettä. Jotenkin kun kuitu on niin pitkä ja säie kestää kehrätä vähemmälläkin kierteellä, ajattelin että riittäähän tuo. Valmiissa langassa kun kertauskierrettä on sinänsä oikea määrä eli valmis vyyhti ei kierrä puoleen eikä toiseen, paljastui totuus. Kierrettä on niin vähän että lanka ei paikoin näytä kunnolla kaksisäikeiseltä, vaan kaksinkerroin käännetyltä yksisäikeiseltä kun säikeet hädintuskin kiertyvät

toistensa ympärille. Sinänsä en usko että tuo neulomista haittaa, mutta esteettistä silmääni se haittaa sitäkin enemmän.

Siispä toinen letti työn alle ja lisää kierrettä ja taas kerran tuli todistettua että tekemällä oppii. Turkoosista langasta tuli kauniimpaa ja tein sen myös tarkoituksella vielä vähän ohuemmaksi, jotta siitä saisi Haapsalun huivin. Ohutta säiettä on kyllä helpompi ja ennen kaikkea nopeampi tehdä jostain muusta kuin wensleydalesta, siksi kimuranttia kehrättävää se on, mutta uskon ja toivon että vaivannäkö kannatti, siksi kaunista tuo lanka on jo nyt vyyhdillä ja jää nähtäväksi millaista neuletta siitä tulee. Kesälomaneuleeksi otan sen puikoille, vielä mallineule pitäisi miettiä.

Molemmat vyyhdit ovat n. 100 grammaa, harmaassa on 690 metriä ja turkoosissa 865 metriä kaksisäikeistä lankaa. Harmaan säikeet on kehrätty ratiolla 1:14,5 ja kerrattu 1:12, turkoosissa säikeet 19:1 ja kertaus 14,5:1. Ratio on rukin kehrän ja pyörän urien välinen suhdeluku eli kun pyörä pyörähtää kerran, niin lyhty pyörähtää sen kierroksen aikana 12 kertaa kun käytetään kehrää, jonka ratio on 1:12 ja mitä suurempi suhdeluku on, sen enemmän kierrettä säikeeseen tulee yhdellä polkaisulla ja koska halusin turkoosiin enemmän kierrettä, vaihdoin rukkiin kehrän, jonka halkaisija on pienempi ja ratio sitä myöten suurempi. Tämä selvennyksenä kehruukieltä puhumattomille lukijoille :)