sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Unelmien täyttymys


Kun viime marraskuussa sain rukin ja opettelin kehräämään, minussa heräsi hullu haave kehrätä joskus itse pitsilankaa ja neuloa käsinkehrätystä Haapsalun huivi. Tuolloin ajatus tuntui lähinnä utopialta, mutta nyt se on kuitenkin totta. Huivin lanka on viime keväänä kehräämääni pitsilankaa Ilun Handun käsinvärjätystä merino-silkki-gimalle -sekoitteesta. Malli on Sirelilehekiri (syreeninlehti) Aime Edasin ja Siiri Reimanin kirjasta Haapsalu sall.

Huiviin kului lankaa 81 grammaa ja huivin mitat pingotettuna ovat n. 68 x 145 cm. Huivi on neulottu 3 mm puikoilla ja reunapitsi 4 mm puikoilla haapsalulaiseen tapaan eli reunapitsit on neulottu erikseen ja ommeltu valmiiseen huiviin. Minulta on monet kysyneet, miksen tee pitsiä suoraan huivin reunaan silmukat reunasta poimien. Teen pitsit erikseen, koska tällöin kaunis luontireuna jää pitsin ulkoreunaksi ja vastaavasti päättelyreunan silmukoista on helppo ommella pitsi huivin reunasilmukoihin. Pitsin silmukat luodaan kaksinkertaisella langalla ja minä luon ne 5 mm puikolla, jotta reunaan tulee kaunis ja kestävä ketjukuvio. Eivät ne vanhat huivimestarit suotta työtapoja kehittäneet :)


lauantai 27. lokakuuta 2012

Jäätelöä

Lapset leikkivät jäätelökioskia tyhjällä pahvilaatikolla ja kaipasivat kioskiinsa myös myytävää, joten tein virkkaamalla jäätelötötteröitä. Viisivuotias antoi ohjeita, mitä makuja jäätelökioskin valikoimiin "lankajätskeiksi" tarvitaan ja minä kaivoin laatikosta sopivan värisiä lankoja. Vasemmalta: mansikka, suklaa, vadelma, päärynä, kirsikka, sitruuna ja vanilja. Vaniljajäätelöstä tuli vähän pienempi kun tötteröiden lanka loppui :) Lanka on Schachenmayr Cataniaa lukuunottamatta suklaajäätelön palloa, joka on virkattu Novita Bambusta. Virkkasin jäätelöt 2,5 mm koukulla aika napakoiksi, jotta pitävät paremmin muotonsa. Täytteenä on polyesterivanua.

lauantai 20. lokakuuta 2012

uusiin maisemiin

Niin hyvin kuin Sveitsissä viihdyinkin, tuli perheellemme äkkilähtö Lausannesta kun viime aikoina vaikeita aikoja elänyt suomalainen matkapuhelinvalmistaja päätti täysin yllättäen lakkauttaa Lausannen tutkimuskeskuksensa ja meidän tuli suunnata uusiin maisemiin. Mies sai työpaikan Saksasta Darmstadtista ja niinpä uudet maisemamme ovat nyt Hessenissä Odenwaldin kansallispuiston metsien kupeessa pienessä Nieder-Modaun kylässä. Heinäkuun alkupuolella saimme tiedon ja nyt olemme jo kuukauden päivät asuneet uudessa maassa eli tämä loppukesä ja syksy on mennyt muuton merkeissä ja siksi tämä blogikin on viettänyt hiljaiseloa, mistä lukijoille pahoittelut.

 Nyt olen kuitenkin taas internetin äärellä, joten käsitöitäkin on tähän blogiin lähiaikoina tulossa, puikoilla on lapselle kirjoneulepusero, koukulla lapsille leikkijäätelöitä, värttinällä vähän villaa ja onpa tuolla yksi pitsihuivikin pingottamista vaille valmiina. Tässä välillä piti käyttää kädentaitoja keittiön rakentamiseen kun perisaksalaiseen tapaan uuuden asuntomme keittiön varusteena oli kaakelit ja pistorasiat seinillä ja kaikki muu tiskialtaasta alkaen tuli rakentaa. Ja koska muuan ruotsalainen tee-se-itse-ketju tarjosi nopeimman toimitusajan, piti vaihtaa puikot ja värttinät ja rukit ruuvimeisseleihin ja porakoneisiin.

 Kuva on Reinin rannalta Rheingaun rinteiltä, niin vaan kävi että Genevenjärvi vaihtui Reiniksi, Alpit Taunukseksi ja Lavaux'n rinteet Rheingauksi. Elämä on toisinaan aika kummallista.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

vikkelsukat

Jotkut neuleet jäävät jostain syystä ikuisuusprojekteiksi, eli unohtuvat keskeneräisinä jonnekin kaapin perälle tai laatikon pohjalle. Näille sukille kävi juuri noin, aloitin nämä viime vuonna joululomalle Suomeen lähtiessä. Sen jälkeen on tullut neulottua yhtä sun toista, ja sukat ovat vain odottaneet vuoroaan. Nyt päätin, että toista kertaa en näitä puikoilla Suomeen mukaani ota, ja neuloin viimeinkin valmiiksi.

Sukkien kuvio on Virosta Muhun saarelta, se on julkaistu Elo Lutseppin ja Irina Tammisin kirjassa Eesti sokikirjad (Tammerraamat 2008). Lanka on Wollmeise 80/20 Twin Sockenwolle, väri Verschuskaninchen eli koekaniini. Viininpunainen väri on juuri sopiva kuvioneuleeseen, tarpeeksi rauhallinen, jotta kuviot erottuvat mutta kuitenkin värinä voimakas ja näyttävä. Neuloin sukat tarkoituksella tiukalla käsialalla ja 2 mm puikoilla, jotta ne olisivat mahdollisimman kestävät. Sukissa on perinteinen hollantilainen kantapää - siis se äidin opettama - ja sädekavennus kärjessä. Kärjen tein aika tylpäksi, jotta sain jatkettua kuvion mallikerran täyteen. Pohkeet on muotoiltu levennyksillä ja kavennuksilla ja varrensuun keerd- eli kihnu vits -kierreraidat samoin kuin varren siirretyillä silmukoilla muodostetut vikkel-kuviot tekevät neuleesta istuvan ja napakan.

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Ruusunen

Tämä kietaisujakku valmistui jo jonkin aikaa sitten, mutta hovikuvaajani eli mies oli työmatkalla, joten vasta nyt puin helteisestä säästä huolimatta villatakin hetkeksi päälleni. Neuloin tämän kesän viileitä iltoja ajatellen, ja kyllähän kesällä välillä lämmintäkin vaatetta tarvitsee. Malli on Anna Verschikin Diagonal Wrap Käsitöö-lehden talvinumerosta vuodelta 2011. Lanka on Wollmeise 100 % merino, väri Skandal um Rosi WD. Pätkävärjätty lanka muodosti erikokoisia ja -näköisiä värialueita, joita vino neule korostaa. Erityinen mukava yllätys oli neuloessa hihansuihin muodostuneet selvät raidat.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Nurkkakunnan sukat

Nämä pirteät ruutusukat valmistuivat lankakauppa Titityyn Louhittaren Luola -sukkaklubin myötä. Lanka on Louhittaren Luolan käsinvärjättyä Väinämöinen-sukkalankaa ja väritoiveenani oli kylmät sävyt. Pohjaväri on klubia varten tehty uniikkivärjäys ja sen violetti väri näyttää valmiissa sukissa paremmalta kuin olisin uskonutkaan. Minulla on vähän ennakkoluuloja tietynsävyisiä violetteja kohtaan, mutta tämä toimii kontrastivärinään olevan pinkin Ärjyn kanssa oikein mainiosti.

Olin vähän kapinallinen ja poikkesin parissa kohdin Tuulia Salmelan ohjeesta, eli tein näihin sukkiin pyöreän sädekavennuksen, se kun istuu omaan koipeeni mukavammin. Samoin, koska minun sukkani hajoavat aina kantapään alta, neuloin kantapohjankin vahvistetulla neuleella, mikä tässä mallissa on aivan erityisen kaunis. Kiilakavennukset tein jokaisella kerroksella, koska sekin tekee sukasta minun jalkaani istuvamman.

Sukat on neulottu 2 mm puikoilla, kirjoneulevarret neuloin tarkoituksella hieman löysemmin, koska varrensuun kirjojoustinneule on niin napakka, että ajattelin että sukkia voi pitää myös varret vähän poimulla. Neuloin sukat perinteisesti varresta kärkeen, mutta magic loop -tekniikalla, mikä on etenkin kirjoneuleessa kätevä kun ei tarvitse vaihtaa puikkoa.

Parina iltana piti ottaa toinen puikoilla oleva työ neulottavaksi, kun kirjoneulekaavion ja jalkapallon seuraaminen eivät oikein tahdo sujua samaan aikaan. Elämässä on muutakin tärkeää kuin neulomista, etenkin näin jalkapallon EM-kisojen aikaan.

Kun sukkalanka on tarpeeksi ohutta (100 g = 400 m), voi itse neulottuja sukkia käyttää oikeasti muidenkin kenkien kanssa kuin kumisaappaiden. Näille tulee taatusti ensi talvena käyttöä, ja saattaapa kesälläkin olla villasukille tarvetta, kun kuitenkin jossain vaiheessa tulee viileitä säitä vaikka nyt näin helleaallon alla villasukkien neulominen hieman kummalliselta tuntuikin.

ps. Se oli muuten maali! Siis se Ukrainalta eilisessä Englanti-pelissä hylätty osuma. Ja samalla kun päättelin nämä sukat, päätteli yksi suurimmista pelaajasuosikeistani eli Andri Shevtshenko loistavan maajoukkueuransa.

perjantai 18. toukokuuta 2012

pitsilankaa

Hulluja on monenlaisia, sanotaan. Tuo kävi mielessä, kun eilen illalla kieputtelin lankaa 922 kertaa satavuotiaan viipsinpuun ympärille. Pelkästään vyyhdin tekemiseen meni yli kaksi tuntia. Joku voisi ehkä kysyä että onko tässä järkeä ja eikö helpommallakin pääsisi, mutta omatekemä pitsilanka on kyllä kaiken vaivannäön arvoista, etenkin kun kehräys on niin kivaa.

Lanka on Ilun Handun värjäämä kaunis vaalea laventelinvärinen merinosilkki (75/20), jossa on mukana häivähdys gimalletta, kuten villatopsissa luki. Kimalletta on juuri sopivasti, se tekee langasta eläväistä, mutta ei kuitenkaan liian kimmeltävää. Vyyhti painaa 114 grammaa ja lankaa siinä on huimat 1214 metriä. Lanka on kerrattu kaksisäikeiseksi ja kehräsin ja kertasin sen Katariinan 12:1-kehrällä. Kertauskin alkoi sujua, joten selvisin suuremmitta solmuitta. Kehräys on ainakin näin itse opeteltuna jatkuvaa uuden oppimista ja hoksaamista, nytkin huomasin että kertausta helpottaa kun rullat pyörivät niin että lanka tulee rullan päältä, siis samaan tapaan kuin vessapaperi telineessä :) Tästä tulee jotain pitsistä, ehkä jotain syreenikuvioista. Saa nähdä.
kuvissa oleva puikko on 3 mm.

torstai 17. toukokuuta 2012

Pikkuisen pitsiä

Kesähameen tulee minusta olla tarpeeksi pitkä ja tarpeeksi leveä. Katselin kaupoissa että minä ja kesän muoti ei taideta olla tänäkään kesänä yhteensopivia, joten päätin neuloa hameen itse. Neuloessani pohdin, tuleeko hameesta liian painava, kun halusin tehdä sen sataprosenttisesta puuvillasta ja lankaa kuitenkin näin pitkään ja leveään hameeseen menee jonkin verran. Jännitys oli sitä suurempi kun päättelin helman ja kokeilin päälleni. Näyttäisi toimivan ihan hyvin, laskeutuu hyvin mutta ei kuitenkaan roiku ja helma poimuttuu ylimmän pitsin ja lisäysten jälkeen kauniisti.

 Lanka on Novitan Kotiväkeä, malli on omasta päästä, pitsiraita on Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalu sall -kirjan Lepatriinukiri (Leppäkerttu). Hame on neulottu suljettuna neuleena ylhäältä alas ja vyötäröllä on leveä kuminauha neulotussa päärmeessä. Lankaa meni koko lailla tarkkaan 600 grammaa. Neuloin työn 3 mm puikoilla, neule on hieman löysää, mutta kesähameessa se saa ollakin.

tiistai 24. huhtikuuta 2012

hopeanharmaata merinosilkkiä

Spycher & Handwerkin 80 % merinovillaa ja 20 % silkkiä sisältävä kammattu topsi muuttui pitkään ja hartaasti kehrätessä ohueksi langaksi. Topsi oli paikoin hieman huopunut ja silkki oli paikoin erillään villasta, mikä teki toisaalta langasta kauniin eläväistä, mutta toisaalta liukas silkki tahtoi livetä kehrääjän hyppysistä, jolloin säiettä joutui jatkamaan aika usein. Kerratessa tuli ikävä jarrullista rullatuolia, ohuet säikeet katkeilivat kun rulla pyörähti välillä taaksepäin. Tosin enpä ole ennen rullalta kerrannutkaan, joten ehkä harjoitus auttaa tässäkin.

Lankaa tuli 85 grammaa eli viitisentoista grammaa meni kehruussa ja kertauksessa hukkaan. Osan jämävilloista karstasin lepereiksi käsikarstoilla, saa nähdä saisiko niistä joskus kootut jämät -tyylistä lankaa. Metrejä kaksisäikeiseksi kerratussa vyyhdissä on 630 eli tuo on kyllä ylivoimaisesti ohuin koskaan kehräämäni lanka.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Katariina Saksilainen



Katariina Saksilainen eli 24-tuumainen kirsikkapuinen kaksipolkiminen Schacht-Reeves Saxony saapui eilen. Hän on kaunis, tukeva, komea ja jykevä ja muutenkin aivan ihana. Rukki on perinteinen viistorukki, mutta uutta tekoa ja varsin laadukasta sellaista. Rullalla on Spycher & Handwerkin 80/20-merinosilkkiä, jota on ilo kehrätä, jos kohta kun oikein ohutta lankaa tekee, välillä lipsahtaa ja säie katkeaa. Mutta elämässä pitää olla haasteita :)

Rukin toimitus tänne Sveitsiin sujui sutjakkaasti. Villavyyhti Helsingissä on aivan mahtava lanka- ja kehruukauppa, jota voi vilpittömästi suositella. La Poste Suisse palvelee myös, rukki oli pakattu kahteen niin suureen laatikkoon, että ne eivät mahtuneet auton takakonttiin, mutta ystävällinen postivirkailija ehdotti toisen laatikon avaamista ja auttoi rukin pakkaamisessa autoon.

Nyt eikun kehräämään, ja toisella silmällä seuraamaan Ruhr-derbyä eli Schalken ja Dortmundin taistoa.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Tornikirjaga vikkelseelik - harmaa villahame


Minulla on ollut jo pitkään käsilaukkuneuleena vikkel-kuvioiset sukat ja tuli mieleen kokeilla samaa tekniikkaa myös hameeseen. Vikkel on virolainen perinteinen sukan varren koristelussa käytetty tekniikka, jossa kuviot muodostetaan silmukoita siirtämällä. Vikkel on paitsi kaunis, se myös pitää neuleen paremmin muodossa ja tukevoittaa ja paksuntaa sitä. Näiden ominaisuuksien ajattelin sopivan hyvin myös hameeseen, etenkin kun neuloin hameen ohuesta 8/2-vahvuisesta maavillaisesta, vironvillasta siis kuten lankaa Suomessa usein kutsutaan. Helman pitsi on vähän mukailtu Haapsalun huivin reunapitsi Siiri Reimannin ja Aime Edasin kirjasta Haapsalu rätt - The Haapsalu Scarf. Reunapitsin kuvio on nimeltään Tornikiri (tornikuvio) ja kieltämättä siitä ja etenkin harmaasta liukuvärjätystä langasta neulottuna tulee mieleen Haapsalun piispanlinnan torni :) Vikkelkuvion sommittelin itse lähtökohtana reunapitsin tornien huiput.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Pingu


"Äiti, tänään on sadepäivä ja sä voisit tehdä mulle Pingun!" Joten eikun lankalaatikkoa penkomaan ja virkkuukoukku esiin. Virkkasin Pingun Schachenmayr Cataniasta ja Grignasco Carinasta.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Rouheeta edelleen



Tein rouhean takin kaveriksi vielä hameen samalla mallineuleella, eli hevosenkenkäpalmikot ja helmineule ovat Ilona Korhosen ihanasta Lovejoy-takista. Hame on jostain laatikon pohjalta löytynyttä seiskaveikkaa, varmaan ainakin kymmenen vuotta lankalaatikon pohjalla marinoitunutta. Mutta pääsipähän nyt puikoille ja käyttöön.

Kaksivuotiaskin halusi neuloa ja hän kaivoi puikkopussista metallisen pyöröpuikon kärjen ja langaksi Spycher & Handwerkin kehruuvillapaketin päällä olleen nyörin. Omena ei putoa kauas puusta :)


lauantai 3. maaliskuuta 2012

Rouheeta



Pirtin kehräämön karstalanka ja Ilona Korhosen Lovejoy-villatakki ovat yhdessä rouhea yhdistelmä. Jätin takin ehkä hiukan lyhyemmäksi kuin ohjeessa, en tosin mitannut pituutta mittanauhalla kun ylhäältä alaspäin neulottavaa takkia pystyi sovittamaan työn edetessä. Lopputulos on kerrassaan hyvä - ainakin omasta mielestäni :)

torstai 1. maaliskuuta 2012

Ketruuksia ja pientä laittoa, osa ties kuinka mones


Madame oli taas pienen laiton tarpeessa ja isäni kanssa trimmailtiin isän tekemiä rullia paremmin lyhtyyn sopiviksi ja vielä kun isä kiristi rukin ämmän liitokset ja pyörän ruuvin, niin johan kelpasi taas kehrätä.

Louhittaren luolan upea petroolinvärinen wensleydale oli varsin mielenkiintoinen kehrättävä. Olin lukemani perusteella ymmärtävinäni että wensleydale ei todellakaan ole mikään aloittelijan unelmakuitu ja niinpä ajattelin kuidun hankkiessani että kehrään sitä vasta joskus myöhemmin taitojen kartuttua. Mutta väri ja villan kiilto oli niin upeaa, että en malttanut pitää näppejäni letistä erossa. Siispä kaksisäikeistä 95 grammaa ja noin 250 metriä.

Ilun Handun pirteä pinkki 5% gimalletta ja 20% silkkiä sisältävä merino oli puolestaan aivan erilainen kehrättävä. Ohutta säiettä syntyi kuin itsestään, mutta kertaaminen oli huomattavasti haastavampaa ohuiden ja aika paljon kierrettä sisältävien säikeiden kanssa. Kertasin kerältä ja keriessä sotkuja selvitellessä kävi mielessä että nyt kun noita rullia on, miksi en kerisi kahdelta rullalta kaksisäikeiseksi kerälle jos kerran kerältä kertaan. Sitä on vaan jotenkin niin urautunut että ei osaa ajatella että monen rullan kanssa asiat voi tehdä hieman helpommin kuin yhden rullan kanssa. Sarjassamme joskus voisi ajatella myös ennen tekemistä eikä vasta sen jälkeen...

Lankaa kuitenkin syntyi, kaksisäikeiseksi kerrattua 115 grammaa ja 505 metriä eli melko ohutta. Merinokin oli kiinnostava tuttavuus ja jo nyt on rullalla niinikään merinosilkkiä. Sen kertaamista en vielä edes uskalla ajatella :)

ystävän huivi



Muuan ystävä sairastui pahasti ja halusin lähettää hänelle jotain, joka toisi vähän lämpöä toipumiseen. Neuloin Martina Behmin Trillian-huivin itse kehräämästäni siniharmaasta BFL-villasta. Malli sopii hyvin käsinkehrätylle langalle ja värit vaihtuvat kauniisti niin, että lopputulos ei ole liian kirjava.

Tämä oli ensimmäinen neule itse kehräämästäni langasta, eiköhän jatkoakin jossain vaiheessa seuraa.

tiistai 24. tammikuuta 2012

No onkos tullut kesä


Miehen palmikkotakin piti valmistua jo viime kesäksi, mutta aina ei suju ihan niinkuin Strömsössä. Ajatus oli alunperin neuloa takki Mondial Fresco Softista, mutta kun olin neulomassa takin hihoja, minulle valkeni tosiasia, että lanka ei riitä mitenkään. Ja tietysti langan valmistus on lopetettu, joten lisää sitä ei saanut mistään. Joten ei muuta kuin kappaleet purkuun ja lanka vyyhdeille takaisin odottamaan jotain toista työtä. Hankin uudet langat, tällä kertaa Garnstudion Drops Muskatia ja hankin vielä lankaa ns. varman päälle. Mutta niin vain kävi, että tuokin lanka meni niin tiukalle että vaaleaa pohjaväriä jäi parin metrin pätkä.

Jotta työ olisi takunnut tarpeeksi, jouduin vielä uudesta langasta neuloessani purkamaan toisen etukappaleen lähes kokonaan, kun vasta liki valmiista kappaleesta huomasin, että tasku oli väärässä paikassa. Nyt kuitenkin takki on viimeinkin valmis ja tuleehan se kesä taas tämän talven jälkeen.

Malli on Schoeller Essinger/Skacelin Cabled Cardigan Vogue Knitting Men's Issue -lehdestä vuodelta 2002.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Miksi minä kehrään?



Minulta on kysytty usein, miksi kehrään? Saahan lankaa kaupastakin. Mitä tuohon vastaisi, en oikein tiedä. Miksi käyn kaupungilla kahvilassa? Saahan kahvia kotonakin. Miksi neulon puseron ja hameen? Saahan niitä ties missä tehtyjä halvalla kaupastakin, vieläpä oikein käsinneulotun näköisiä, se kun on nykyään muotia. Miksi matkustan mutkaista tietä Italiaan? Onhan komeita maisemia täälläkin.

Niin, miksi?

Kun kehrään, kuulen rukin hurinan ja rullan kolinan lyhdyssä. Välillä poljinkin narisee, Madame kun on jo vanha. Tunnen sormissani villan venyvän säikeeksi, ohuemmaksi ja ohuemmaksi. Manaan sormieni lipsahdusta kun säie katkeaa ja kehruu keskeytyy. Säikeitä yhteen kerratessa ylikierre purkautuu ja syntyy lankaa. Paikoin sisältää tuotannollisista syistä solmuja, kuten teollistenkin lankojen vyötteistä saa lukea. Kerin vyyhdeksi ikivanhalle viipsinpuulle, jolle on keritty kilometreittäin lankoja. Teen sitä samaa, jota esiäitini ovat vuosisatoja tehneet.

Tutkin valmista vyyhtiä, siinä on epätasaisuuksia. Kertauskierrettä voisi olla enemmän, säikeen kierrettä on paikoin liikaakin. Aina voi olla parempi, aina voi tehdä ohuempaa ja tasaisempaa lankaa. Lankaa saa kaupasta, mutta tämä lanka on minun omin käsin tekemääni, olen sen itse villasta käsilläni synnyttänyt.

Kehrään pehmeää villaa, jokainen villa on omanlaisensa. Bluefaced leicester on pehmeää, wensleydale kiiltää kuin silkki, suomenlammas on pehmeää, norjalainen karkeampaa. Silkkisekoite on ylellistä ja hienoa, kuin parhaan kahvilan pehmein cappuchino. Hehkuvat värit leikkivät langalla, rullalle kiertyy milloin purppuraa, milloin valkeaa, milloin luumunpunaista lankaa. Lapset tuijottavat vinhasti pyörivää lyhtyä silmät pyöreinä ja seuraavat langan värin vaihtumista. Ja jotain lumoavaahan siinä onkin.

Siksi minä kehrään.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

satavuotias viipsinpuu



Hullun veljentyttären harrastuksista kärsii koko suku, näin sanoin sedälleni, joka oli isäni pyynnöstä kaivanut heidän lapsuudenkotinsa ullakolta vanhan viipsinpuun. Puu lienee isomummoni (1883 - 1937) peruja, ellei ole vieläkin vanhempi. Eli karkea arvaus voisi olla että tuo on satavuotias vähintään. Tyvipäätä oli ajan hammas puraissut ja isäni korjasi sitä hieman, ja nyt kun laskee kierroksia ja sitä kautta langan metrejä, pysyy paremmin luvussa kun toinen sakara on vaaleampi. Puussa näkyvät puukon jäljet, kukahan lienee sen joskus iltapuhteinaan veistellyt?

Vaikka vanhuksella on ikää, se toimii aivan täydellisesti. Kuvassa on Louhittaren Luolan bluefaced leicesteriä ja tässä sama valmiilla vyyhdillä. Yhteensä 95 grammaa ja noin 295 metriä.