tiistai 24. tammikuuta 2012

No onkos tullut kesä


Miehen palmikkotakin piti valmistua jo viime kesäksi, mutta aina ei suju ihan niinkuin Strömsössä. Ajatus oli alunperin neuloa takki Mondial Fresco Softista, mutta kun olin neulomassa takin hihoja, minulle valkeni tosiasia, että lanka ei riitä mitenkään. Ja tietysti langan valmistus on lopetettu, joten lisää sitä ei saanut mistään. Joten ei muuta kuin kappaleet purkuun ja lanka vyyhdeille takaisin odottamaan jotain toista työtä. Hankin uudet langat, tällä kertaa Garnstudion Drops Muskatia ja hankin vielä lankaa ns. varman päälle. Mutta niin vain kävi, että tuokin lanka meni niin tiukalle että vaaleaa pohjaväriä jäi parin metrin pätkä.

Jotta työ olisi takunnut tarpeeksi, jouduin vielä uudesta langasta neuloessani purkamaan toisen etukappaleen lähes kokonaan, kun vasta liki valmiista kappaleesta huomasin, että tasku oli väärässä paikassa. Nyt kuitenkin takki on viimeinkin valmis ja tuleehan se kesä taas tämän talven jälkeen.

Malli on Schoeller Essinger/Skacelin Cabled Cardigan Vogue Knitting Men's Issue -lehdestä vuodelta 2002.

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Miksi minä kehrään?



Minulta on kysytty usein, miksi kehrään? Saahan lankaa kaupastakin. Mitä tuohon vastaisi, en oikein tiedä. Miksi käyn kaupungilla kahvilassa? Saahan kahvia kotonakin. Miksi neulon puseron ja hameen? Saahan niitä ties missä tehtyjä halvalla kaupastakin, vieläpä oikein käsinneulotun näköisiä, se kun on nykyään muotia. Miksi matkustan mutkaista tietä Italiaan? Onhan komeita maisemia täälläkin.

Niin, miksi?

Kun kehrään, kuulen rukin hurinan ja rullan kolinan lyhdyssä. Välillä poljinkin narisee, Madame kun on jo vanha. Tunnen sormissani villan venyvän säikeeksi, ohuemmaksi ja ohuemmaksi. Manaan sormieni lipsahdusta kun säie katkeaa ja kehruu keskeytyy. Säikeitä yhteen kerratessa ylikierre purkautuu ja syntyy lankaa. Paikoin sisältää tuotannollisista syistä solmuja, kuten teollistenkin lankojen vyötteistä saa lukea. Kerin vyyhdeksi ikivanhalle viipsinpuulle, jolle on keritty kilometreittäin lankoja. Teen sitä samaa, jota esiäitini ovat vuosisatoja tehneet.

Tutkin valmista vyyhtiä, siinä on epätasaisuuksia. Kertauskierrettä voisi olla enemmän, säikeen kierrettä on paikoin liikaakin. Aina voi olla parempi, aina voi tehdä ohuempaa ja tasaisempaa lankaa. Lankaa saa kaupasta, mutta tämä lanka on minun omin käsin tekemääni, olen sen itse villasta käsilläni synnyttänyt.

Kehrään pehmeää villaa, jokainen villa on omanlaisensa. Bluefaced leicester on pehmeää, wensleydale kiiltää kuin silkki, suomenlammas on pehmeää, norjalainen karkeampaa. Silkkisekoite on ylellistä ja hienoa, kuin parhaan kahvilan pehmein cappuchino. Hehkuvat värit leikkivät langalla, rullalle kiertyy milloin purppuraa, milloin valkeaa, milloin luumunpunaista lankaa. Lapset tuijottavat vinhasti pyörivää lyhtyä silmät pyöreinä ja seuraavat langan värin vaihtumista. Ja jotain lumoavaahan siinä onkin.

Siksi minä kehrään.

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

satavuotias viipsinpuu



Hullun veljentyttären harrastuksista kärsii koko suku, näin sanoin sedälleni, joka oli isäni pyynnöstä kaivanut heidän lapsuudenkotinsa ullakolta vanhan viipsinpuun. Puu lienee isomummoni (1883 - 1937) peruja, ellei ole vieläkin vanhempi. Eli karkea arvaus voisi olla että tuo on satavuotias vähintään. Tyvipäätä oli ajan hammas puraissut ja isäni korjasi sitä hieman, ja nyt kun laskee kierroksia ja sitä kautta langan metrejä, pysyy paremmin luvussa kun toinen sakara on vaaleampi. Puussa näkyvät puukon jäljet, kukahan lienee sen joskus iltapuhteinaan veistellyt?

Vaikka vanhuksella on ikää, se toimii aivan täydellisesti. Kuvassa on Louhittaren Luolan bluefaced leicesteriä ja tässä sama valmiilla vyyhdillä. Yhteensä 95 grammaa ja noin 295 metriä.