lauantai 17. syyskuuta 2016

Siskontytön huivi

 Siskontytön rippilahjahuivi on neulottu käsin kehräämästäni kaksisäikeisestä Ilun Handun käsin värjäämästä merinosilkki-gimalle-sekoitteesta. Merinovilla on joskus ikävää kehrättävää, se on niin hienoa että tuntuu suorastaan tahmealta kehrättävältä, mutta tämä sekoite oli oikein miellyttävää kehrättävää. Lanka on perinteiseksi Haapsalun huiviksi vähän liian paksua - kuinka paljon liian paksua, en osaa tarkalleen sanoa, koska olin ilmeisesti unohtanut mitata valmiin langan enkä enää ruvennut sitä uudelleen mittaamista varten vyyhteämään. Ja koska on sama pää kesät talvet, unohdin myös mitata valmiin huivin. No, sen tiedän että valmis huivi painaa 52 grammaa, eli se on hieman paksusta langasta huolimatta hyvin ohut ja ilmava.

Huivin malli on Nancy Bushin kirjasta Knitted Lace of Estonia - Techniques, Patterns and Traditions, suomeksi kirja on ilmestynyt nimellä Pitsihuivit neuloen - Kauneimmat virolaiset pitsimallit. Huivin malli on Peacock Tail and Leaf Scarf, riikinkukko- ja lehtihuivi. Huivin mallineuleessa oleva riikinkukkokuvio on Haapsalussa paljon neulottu vanha motiivi, viroksi vausabakiri. Nancy Bushin malli perustuu Viron kansallismuseon kokoelmissa olevaan kanadanvirolaisen Frieda Tertsin neulomaan huiviin. Toisin kuin perinteisissä Haapsalun huiveissa, tässä huivissa on reunapitsi vain huivin päissä ja se on neulottu suoraan huiviin eikä ommeltu jälkeenpäin. Myös mitoiltaan tämä huivi on perinteisiä Haapsalun huiveja kapeampi, enemmän kaulaliinamainen, vaikka neuloinkin siihen leveyssuunnassa yhden mallikerran enemmän kuin ohjeessa.