tiistai 25. maaliskuuta 2014

Langat ja liina(lyönni)t solmussa


Minulla on usein tapana Suomessa käydessäni käydä Akateemisessa Kirjakaupassa ihan vaan katsomassa, josko siellä olisi jotain mielenkiintoisia käsityö- ja vähän muitakin kirjoja. Sinne suuntasin joululomallakin, ja käteen osuivat Kankaanrakentajan sidosoppi ja Pitsinnypläyksen alkeet ja kun kummassakin vaikutti selailun perusteella olevan kerrankin todellakin alkeet aivan rautalangasta väännettynä, päätin ostaa ne. Mies tokaisi, että ethän sinä osaa sen enempää kutoa kangasta kuin nyplätä pitsiäkään. Minä siihen, että en niin - vielä. Ja että kumpikin taito on sellainen, että haluan ne oppia vielä joskus.

Nyt sitten sairastuin sitkeään flunssaan ja kun en jaksanut muutakaan, lojuin sängyssä ja luin sitä pitsinnypläyskirjaa. Nypläys on ollut mielessäni jotain aivan ylimaallista, minua on aina viehättänyt nyplättyjen pitsien herkkyys, ohuttakin ohuemman langan muodostamat uskomattoman kauniit kuviot ja nypylöiden liike osaavan tekijän kädessä. Kun luin kirjaa, tajusin että nypläys kaikesta hienoudestaan huolimatta ei vaikuta mitenkään mahdottomalta opetella. Sitten surffailin vähän netissä ja päädyin www.raumalace.fi -sivustolle, jossa on lisää ja osittain samaakin nypläyksen alkeista kuin kirjassani.

Mies lupasi että saan hankkia nypylöitä, pahvia ja lankaa myöhästyneeksi syntymäpäivälahjaksi itselleni ja kun tutkittiin niinikään netistä löytynyttä rullallisen nypläystyynyn teko-ohjetta, mies sanoi että hän voi kyllä tehdä minulle sellaisen. Malttamattomana hankin kuitenkin muiden nypläystarvikkeiden ohella edullisen lättänämallisen tyynyn, että pääsen alkuun.


Hieman kyllä hirvitti aluksi, mutta kun pääsi alkuun ja kuviot alkoivat hahmottua ja ote nypylöistä tuntua turvalliselta, niin pitsiä alkoi vähitellen syntyä. Huomasin muuten että nypylöiden pitelemisessä on näköjään sama kuin kehruukuidun kanssa, ei ne mene rikki vaikka niihin koskeekin :) Hellästi, mutta määrätietoisesti, ihan kuin kehruuvillankin kanssa.


Ensimmäinen harjoitustyö oli opetella kolme peruslyöntiä eli kokolyönti, liinalyönti ja puolilyönti. Suurin vaikeus niissä oli aluksi muistaa kumpi on oikea ja kumpi vasen, mutta aika nopeasti ne automatisoituivat päässä niin, että ei tarvinnut enää joka kerran hokea mielessään: kierre, ristiin, kierre, ristiin.


Haluan oppia ennen kaikkea ymmärtämään nypläystä, siis niin että en vain toista mekaanisesti valmiiksi annettuja ohjeita, vaan ymmärtää itse mallia ja päätellä siitä, kuinka edetä. Kuten niin monessa muussakin käsityössä, ensin on opittava tekniikka huolellisesti ja toistettava, harjoiteltava ja vielä vähän lisää harjoiteltava. Nypläyksen kohdalla se ei onneksi ole mikään ongelma, koska nypläys vaan on niin uskomattoman mukavaa että sitä tekee todellakin ilokseen. Pieni ongelma oli tulla alla olevan kuvan oikeanpuolimmaisen pitsin kanssa, kun raumalace.fi -sivusto ei toiminut pariin päivään ja en päässyt sinne katsomaan ohjevideoita. Jouduin kaivamaan kirjani esille ja tutkimaan ja päättelemään siinä olevista muista töistä miten liinalyönnein ja puolilyönnein tehdyt neliöt eli plätit ja hämähäkkikuviot eli spindelit tehdään.


Nyplätyssä pitsissä on jotain samaa lumoa kuin Haapsalun huiveissa. Loputtomasti hienoja yksityiskohtia, ohuen langan kauneutta. Ikivanhaa käsityötaitoa, jälkiä vuosisataisesta ihmisen kauneuden kaipuusta.


Kuvien pitsit on nyplätty 100% pellavalangalla 60/2, mallit ovat www.raumalace.fi -sivustolta Lyöntiharjoitus, Kuuden parin utti ja Plätit.