keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

"On elämä lyhyt kuin lapsella paita..."






Joskus käy niin, että huomaa omistavansa lankoja, joiden olemassaoloa ei enää edes muista. Nämä lasten puserot on neulottu juuri sellaisista langoista. Siniraidallinen on BC Garn Allinoa, jota jostain syystä löytyi laatikosta pari kerää per väri, ja vaikka minusta väriyhdistelmät näyttivät aivan toivottomilta, oli kymmenvuotiaalla esikoisella selvä visio siitä, miten niistä saa kauniin puseron. Pakko myöntää että lapsella värisilmä toimii.

Kuopus sen sijaan halusi ehdottomasti keltamustaraidallisen Joe Dalton -paidan. Hän löysi lankalaatikosta niin ikään jotain todella muinaista Novita Luxus Cotton -lankaa, en todellakaan muista mistä ja ennen kaikkea miksi olen ostanut kananmunankeltuaisen väristä DK-vahvuista puuvillalankaa. Mustaa ei tietenkään ollut, mutta sitä sai kaupasta eli mustat raidat ovat Schachenmayr Cataniaa.

Molempien puseroiden malli on Isabell Kraemerin Sailor Pullover. Siniraidalliseen puseroon piti vähän muokata pääntietä suuremmaksi isopäiselle lapselle ja molemmista puseroista on jätetty mallissa ollut tasku pois.

maanantai 20. helmikuuta 2017

Sinivalkoiset juhlavuoden vauvansukat

Suomessa on käynnissä itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kunniaksi keräys, jonka tavoitteena on neuloa jokaiselle tänä vuonna syntyvälle vauvalle sinivalkoiset sukat. Saksansuomalaisten Facebook-ryhmässä esitettiin idea että miksi ei neulottaisi myös Saksassa syntyville suomalaisille tai suomalaistaustaisille vauvoille sukkia, ja kun kerran pallo heitettiin niin tietenkin siitä tuli ottaa kiinni ja niinpä neuloin minäkin nämä pikkusukat jonkun kenties vielä syntymättömän saksansuomalaisen pikkuisia jalkoja lämmittämään.

Juhlavuoden vauvansukissa tyyli on vapaa, ainoa rajoitus on että sukkien tulee olla vastasyntyneen kokoa ja väriltään sinivalkoiset. Minä halusin tehdä perinteiset villasukat, lanka on täkäläistä tavaratalolankaa eli Regian nelisäikeistä sukkalankaa. Sininen väri ei ole aivan Suomen lipun sininen vaan sävyltään vähän petrooliin vivahtava, mutta minun silmääni se on sukan varressa kauniimpi kuin ihan kirkas sininen. Lanka oli varsin miellyttävä tuttavuus ja tuntui neuloessa vähemmän "muoviselta" kuin kuusisäikeinen saman valmistajan lanka, jota olen joskus neulonut.

Varren kuvio on Virosta, Muhun sormikkaiden kuvioita kirjasta Meite Muhu mustrid (Anu Kabur et al. 2010) ja koska Viro on rakas ja siellä tehdään kauniita neuleita, koristaa sukan vartta myös virolainen kierreraita eli kihnu vits. Sukan kantapää on ristiinvahvistettu, vaikka eihän vauva vahvistettua kantapäätä tarvitse, mutta pitäähän sitä nyt sukassa kantapää olla ja sitä paitsi, ulkonäkö ennen kaikkea.

Näistä sukista tuli sen verran kauniit että tekisi mieli tehdä aikuisellekin juhlavuoden sinivalkoiset sukat.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Pinonpohjamysteerihuivi eli Stephen Westin Building Blocks


Hyvää alkanutta vuotta! Tässä blogissa vuosi alkaa viimevuotisten käsitöiden esittelyllä, kun jäi ennen joulua kuvaamatta tämä Stephen Westin jokasyksyisessä mysteerineulonnassa valmistunut Building Blocks -huivi. Mysteerineulonnan idea on siis se, että suunnittelija julkaisee mallin tässä tapauksessa neljässä osassa, jolloin neuletta aloittaessaan ei tiedä, mikä siitä tulee.
Koska lopputulos oli aloitettaessa mysteeri, ja koska Stephen Westin neuleet ovat tunnetusti värin ja muodon ilotulitusta, päätin minäkin iloitella väreillä eli valitsin langoiksi neljä kaapin pohjalle painunutta Wollmeise Pure -vyyhtiä ja annoin tulla mitä tulee. Värit olivat minulle vähän outoja, koska esimerkiksi ruskea on minulle täysin sopimaton väri, enkä todellakaan voi sanoa pitäväni siitä. Mutta siltikin välillä on hyvä mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja antaa niille vähemmän pidetyillekin väreille tilaisuutensa. Lopputulos on kuitenkin kaikessa kirjavuudessaan viehättävä, ja mies ja lapset jo ehtivät kinastelemaan siitä, kuka saa valmiin huivin käyttöönsä.

Huivi oli varsin yksinkertainen neulottava, suuria pitkiä selkeitä pintoja joita minun huivini tapauksessa kirjava lanka sentään vähän maalaa. Uutena tekniikkana tutustuin kaksiväriseen patenttiin, englanniksi brioche. Yksiväristä patenttia olen joskus liki kolmekymmentä vuotta sitten neulonut, mutta kaksiväristä en koskaan aiemmin. Oli ihan kiinnostava tuttavuus ja nykysuunnittelijoista ainakin Stephen West ja Nancy Marchant käyttävät tuota tekniikkaa paljonkin neuleissaan, joten ihan hyvä että tuli tuokin aukko paikattua sivistyksessä.

Huivin lanka on Wollmeise Pure 100 % Merino, värit Vroni 2, Uluru 2, Unglücksgrabe (muistuttaa kovasti väriä Daisy) ja Zenzi. Neuloin huivin muistaakseni 3,5 mm puikoilla, tiheys selvästi löysempi kuin ohjeen 26 s. / 10 cm ainaoikeaa. Koskahan sitä oppisi merkitsemään tämmöiset asiat heti työtä aloitettaessa muistiin? Ei varmaan koskaan.

Kuvat on otettu kännykällä, kamerasta hajosi objektiivi ja vaikka älypuhelin nykyään monessa tilanteessa kameran korvaa, kaipaa käsitöitä kuvatessaan vähän parempaa kalustoa kuin kännykkää.