keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Huh hellettä!

 Tämä kesä on ollut Keski-Euroopassa kuumin vuosikymmeniin, ja todella lämmintä on riittänyt. Niin paljon, että edellisessä postauksessa odottamani Tour de Fleece on omalta osaltani jäänyt lähinnä Tour de Francen etappien katsomiseksi eli hyvin pitkälti penkkiurheiluksi. Kun lämmintä on yli kolmekymmentä astetta reilusti, on vaan kertakaikkiaan niin kuuma että ainakaan hienon pitsilangan kehräämisestä ei tule yhtään mitään kun villa tarttuu hikisiin käsiin. Siispä jätin kehruuhommat suosiolla odottamaan vähän viileämpiä kelejä ja tartuin puikkoihin.

Löysin yhden lankalaatikon pohjalta siellä aika monta vuotta hautunutta hamppulankaa, ja neuloin siitä hellesäähän sopivan mekon. Hamppu on miellyttävä materiaali käytössä, se on erittäin kestävää, likaa hylkivää ja kuivuu nopeasti. Näiden ominaisuuksien vuoksi hamppulangasta saa hyviä tiskirättejä - mikä näppärä tapa hyödyntää mallitilkut. Ja mallitilkkua todella hampun kanssa tarvitaan, hamppu on hyvin oikullinen materiaali neuloa. Se on neulottaessa karkeaa kuin köysi, mutta pehmenee käytössä ja jo ensimmäisessä pesussa. Lierihattu hampusta on nätti käsityölehden sivun kuvassa ja pesemättömänä mikä ettei omanakin tuotoksena, mutta pesun ja käytön myötä se lörpsähtää armotta ilman tärkkäämistä.

Hampussa on myös voimakas kierre ja siksi neulepinta vetää vinoon etenkin sileää neuletta neulottaessa. Tähän mekkoon minulla ei ollut mitään valmista ohjetta, suunnittelin mallin Tuulia Salmelan The Tailored Sweater Methodin avulla ja vähän pelkäsin, miten onnistuu sileästä neuleesta. Mutta ainaoikeinneule ei olisi tähän kyllä sopinut mitenkään, joten päätin ottaa riskin. Kyllähän mekon "saumat" kiertää, mutta ehkä tällaisessa mallissa se ei niin haittaa. Saumat lainausmerkeissä siksi että Tailored Sweater Methodissa ei ole ainuttakaan ommeltavaa saumaa - mikä helpotus kaikille kaltaisilleni kappaleiden yhdistämistä yli kaiken inhoaville neulojille! Olisin halunnut tehdä enemmänkin pitsiä, mutta paksusta hamppulangasta langankiertojen reiät ovat niin suuria, että pitsineule ei ole kovin käytännöllinen pintaneuleena tästä langasta. Niinpä tein vain kapeat pitsit helmaan ja pääntielle. Hihansuihin neuloin pari kerrosta nurjaa.

Hampun viimeistely on myös hiukan haastavaa. Minulla ei ole tarpeeksi suurta pingotusalustaa, johon olisin voinut pingottaa mekon märkänä ja jättää kuivumaan. Niinpä kikkailin silityslaudan kanssa, höyrytin niin voimakkaalla höyryllä kuin raudasta irtoaa - hamppu on siitä hyvä että se myös kestää käsittelyä. Langan voimakas kierteisyys tekee neulomisestakin haastavaa, ja höyryttäessäni huomasin valtavan eron neulepinnassa tasona neulotun yläosan ja suljettuna neulotun alaosan välillä. Neuloin koko työn 4 mm puikoilla, ja vaikka käsialassani ei yleensä ole eroa suljetun ja tasona neulotun sileän neuleen välillä, tässä työssä ero on todella silmiinpistävä. Mutta luotan äidiltäni oppimaan vanhaan kansanviisauteen: "Hullu ei huomaa ja viisas ei virka!" Paitsi että kyllä huomaa, ainakin oma käsitöissä perfektionismiin pyrkivä silmäni. Mutta eiköhän tuokin käytön myötä vähän tasoitu ja onpahan hyvää oppia seuraavaan hamppuprojektiin, jos kohta neuloessani mietin että ikinä enää en hamppua neulo - niinkuin joka kerta hamppua neuloessani.

Lanka on Lanaknits Allhemp6, malli oma ja helman pitsi on Nancy Bushin kirjasta Pitsihuivit neuloen - Kauneimmat virolaiset pitsihuivit (Atena 2010, alkuteos Knitted Lace of Estonia) Lehti- ja nyppyhuivin reunapitsi. Pääntielle neuloin saman pitsin vähän matalampana.

Jos nyt joku kesä ei ihan yhtä helteistä olisikaan, voi tätä mekkoa ehkä käyttää ihonmyötäisen pitkähihaisen puseron kanssa liivihameenkin tyyliin. Mutta toistaiseksi ainakin täällä päin Eurooppaa on hellemekollekin tarvetta.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Old Romance

Joji Locatellin Old Romance -takki on malliltaan yksinkertainen, mutta toteutukseltaan mielenkiintoinen ja niinpä se oli yksinkertaisuudestaan huolimatta mukava neulottava. Erikoiseksi sen tekee hihojen rakenne, ne neulotaan pitkittäin silmukat pitsikaitaleiden reunoista poimien. Alkuun olin vähän skeptinen, että miten tuollainen hiha istuu, mutta valmis takki istuu todella hyvin päälle.

Lanka on Louhittaren Luolan Väinämöistä, väreinä Hopea ja Vadelma. Käsinvärjätty lanka on juuri sopivan mutta ei liian kirjavaa yksinkertaiseen malliin ja sileään neulepintaan. Sen verran muokkasin ohjetta että tein hihat reilun mittaisiksi ja jätin hihansuiden resorit neulomatta, minusta pitsin kärki on kaunis kämmenselän päällä.


lauantai 4. heinäkuuta 2015

Tour de Fleece 2015 ja kehruulämmintä

No niin, tästä se lähtee eli tämänvuotinen Tour de Fleece eli kolme viikkoa kestävä maailmanlaajuinen kehrääjien jokakesäinen yhteiskehruu lähes nimikaimansa inspiroimana. Maailman kuuluisin pyöräilykilpailu Tour de France alkoi tänään paahtavan helteisessä Utrechtissa Hollannissa ajetulla prologilla eli lyhyellä aika-ajolla.

Melko lyhyeksi jäi minunkin tämän päivän kehruu, se sama paahtava helle on täällä Saksassakin ja kun lämpötila lähentelee neljääkymmentä ulkona ja kymmentä astetta vähemmän sisällä, on vähän turhan lämmin kehräämiseen, etenkin kun monet kaltaiseni alkutuotannosta vieraantuneet urbanisoituneet nykykehrääjät eivät enää kehrää ihan niin suoraan lampaasta kuin joskus isoäitien aikaan. Mieheni v. 1932 syntynyt isoäiti muistelikin, kuinka hänen lapsuudessaan ennen kehruuta uunit lämmitettiin hehkuvan kuumaksi, jotta tuvassa olisi "kehruulämmin" ja villoissa oleva rasva notkeampaa ja sitä myötä helpompi kehrätä.

Mutta, Tour on korkattu ja eiköhän tästä lankaa synny. Tarkoituksena on siis kehrätä 300 g kainuunharmaan villaa kaksisäikeiseksi ohueksi huivilangaksi. Kainuunharmas on suomenlampaan ja ahvenanmaanlampaan ohella suomalainen alkuperäinen lammasrotu. Sen villa on suht pitkäkuituista ja siinä on hieno silkkinen tuntu. Odotan todella mielenkiinnolla, millainen huivilanka siitä tulee ja miten se käyttäytyy neulottaessa ja miten se pitää muotonsa pingotuksessa. Ensi tuntumalta vaikuttaa noin ohueksi kehrättynä hyvin haastavalta, mutta uskon että kannattaa nähdä vaivaa. Saa nähdä mitä tulee, urheilukliseetä siteeraten: Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!