perjantai 9. toukokuuta 2014

Kolme väriä

Talvella tuli istuttua rukin ääressä aika ahkerasti, ja ketjukertauksen tekniikan opittuani halusin kokeilla millaisia lankoja sillä saa aikaan. Ohuiden lankojen ystävä kun olen, niin tietenkin kokeilin, millaista ohutta lankaa sillä saa aikaan. Tähän asti kun olen tehnyt ohuet langat kaksisäikeiseksi, mutta ketjukertaaminen on hauskaa etenkin moniväristen kuitujen kanssa koska siinä värialueet säilyvät selvinä toisin kuin kaksisäikeiseksi kerrattaessa, jossa säikeet väkisinkin tulevat eri värisiksi ja sitä myötä valmiissa langassa värit sekoittuvat.

Tähän kolmen vyyhdin sarjaan innoituksen antoi Sotsin talviolympiakisat ja niiden aikaan Ravelryn eräässä ryhmässä toteutettu yhteisneulonta tai -kehruu sateenkaariteemasta. Etsin villakorista kolme edes jotenkuten sateenkaaren värejä sisältävää vyyhtiä ja ajattelin, että vaikka noista ei ihan "oikeaoppinen" sateenkaari tulekaan, on ajatus tärkein. Ja Venäjällä jos missä sateenkaaressa on monia sävyjä, siellä ei vain seksuaalivähemmistöt ole ahtaalla - heidän kokemaansa syrjintää ja vainoa yhtään vähättelemättä! - vaan hyvin monet muutkin. Jo se, että ei ole kansallisuudeltaan venäläinen, on siellä epäilyksen ja syrjinnän, pahimmillaan julman henkisen ja joskus myös fyysisen väkivallan peruste. Ja kuten Ukrainan tapahtumat osoittavat, ei tilanne ole ainakaan olympiakisoissa nähdyn kuoliaaksi syleilevän propagandistisen näennäissuvaitsevuuden Potjomkinin kulisseista parantunut, päinvastoin hyytävät diktatuurin tuulet puhaltavat ja yhtäläisyys kolmekymmentäluvun retoriikkaan on ilmeinen.

Ihan en olympialaisten aikaan saanut kehruita valmiiksi, viimeinen kolmesta kehruusta jäi keskeneräisenä rukille odottamaan parempia aikoja. Kuten blogini lukijat ovat huomanneet, olen tänä keväänä tehnyt yhtä sun toista, vähän sen mukaan mikä sattuu milloinkin inspiroimaan ja niinpä välillä kehräsin värttinällä ja opettelin pitsinnypläystä ja muuta pientä mukavaa. Mutta niinhän hyvä viinikin paranee vanhetessaan :)

Pyy pienenee maailmanlopun edellä, sanotaan. Niin ilmeisesti lankakin ohenee, eli noista ensimmäisenä kehrätty on paksuinta ja viimeisin kehräys ohuinta. Vihreä ja etenkin violetti olivat niin ihastuttavia kuituja, että niitä teki mieli venyttää mahdollisimman ohueksi säikeeksi ja vyyhtiä kieputellessa harmitti, että olisi voinut ehkä tehdä vieläkin vähän ohuempaa. Niinkuin huivilankoja ei olisi riittävästi... mutta ei kai huivilankaa voi olla liikaa, eihän :)

Tämä punaisenkirjava lanka on Louhittaren luolan BFL-silkkisekoitetta (50/50 %), 103 g / n. 360 metriä.
Vihreä lanka on niinikään Louhittaren luolan värjäämää, BFL-silkki-firestar (60/20/20 %), 100 g / n. 400 m. Tämä kuitusekoitus oli huiman ihanaa kehrättävää, pehmeää ja samalla jotenkin hyvin ilmavaa ja firestar antaa valmiille langalle todella kauniin hillityn kiillon olematta kuitenkaan liian räikeä efekti. Aivan ihastuttava sekoitus ja todella kaunis värjäys ja vaikka vihreä ei lempiväreihini kuulukaan, tämä vyyhti on aarre. Monesti kuulee kysyttävän, että mitä sinä noista langoista neulot? Siihen on helppo vastata: En minä tiedä! Ei näissä neulominen ole se Juttu, vaan se langan synnyttäminen. Totta kai niistä on kiva varmasti joskus jotakin neuloakin, mutta ei sitä nyt hyvänen aika voi vielä tietää :)
Viimeisimpänä valmistui Woolgatheringsin värjäämä BFL-tussahsilkkisekoite (70/30 %) joka oli myös varsin viehättävää kehrättävää pieniä hiukan huopuneita kohtia lukuunottamatta. Tälle vyyhdille kuva ei tee oikeutta, todellisuudessa värit ovat vielä syvemmät ja etenkin tummien ja lähes roosan väristen kohtien välissä olevat heleän syreeninvioletit sävyt hehkuvat hienosti. Lankaa tuli 120 grammaa ja n. 595 metriä, tämän tein tarkoituksella varsin ohueksi jotain ehkä mahdollisesti pitsihuivintapaista ajatellen. Saa nähdä.