keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Huh hellettä!

 Tämä kesä on ollut Keski-Euroopassa kuumin vuosikymmeniin, ja todella lämmintä on riittänyt. Niin paljon, että edellisessä postauksessa odottamani Tour de Fleece on omalta osaltani jäänyt lähinnä Tour de Francen etappien katsomiseksi eli hyvin pitkälti penkkiurheiluksi. Kun lämmintä on yli kolmekymmentä astetta reilusti, on vaan kertakaikkiaan niin kuuma että ainakaan hienon pitsilangan kehräämisestä ei tule yhtään mitään kun villa tarttuu hikisiin käsiin. Siispä jätin kehruuhommat suosiolla odottamaan vähän viileämpiä kelejä ja tartuin puikkoihin.

Löysin yhden lankalaatikon pohjalta siellä aika monta vuotta hautunutta hamppulankaa, ja neuloin siitä hellesäähän sopivan mekon. Hamppu on miellyttävä materiaali käytössä, se on erittäin kestävää, likaa hylkivää ja kuivuu nopeasti. Näiden ominaisuuksien vuoksi hamppulangasta saa hyviä tiskirättejä - mikä näppärä tapa hyödyntää mallitilkut. Ja mallitilkkua todella hampun kanssa tarvitaan, hamppu on hyvin oikullinen materiaali neuloa. Se on neulottaessa karkeaa kuin köysi, mutta pehmenee käytössä ja jo ensimmäisessä pesussa. Lierihattu hampusta on nätti käsityölehden sivun kuvassa ja pesemättömänä mikä ettei omanakin tuotoksena, mutta pesun ja käytön myötä se lörpsähtää armotta ilman tärkkäämistä.

Hampussa on myös voimakas kierre ja siksi neulepinta vetää vinoon etenkin sileää neuletta neulottaessa. Tähän mekkoon minulla ei ollut mitään valmista ohjetta, suunnittelin mallin Tuulia Salmelan The Tailored Sweater Methodin avulla ja vähän pelkäsin, miten onnistuu sileästä neuleesta. Mutta ainaoikeinneule ei olisi tähän kyllä sopinut mitenkään, joten päätin ottaa riskin. Kyllähän mekon "saumat" kiertää, mutta ehkä tällaisessa mallissa se ei niin haittaa. Saumat lainausmerkeissä siksi että Tailored Sweater Methodissa ei ole ainuttakaan ommeltavaa saumaa - mikä helpotus kaikille kaltaisilleni kappaleiden yhdistämistä yli kaiken inhoaville neulojille! Olisin halunnut tehdä enemmänkin pitsiä, mutta paksusta hamppulangasta langankiertojen reiät ovat niin suuria, että pitsineule ei ole kovin käytännöllinen pintaneuleena tästä langasta. Niinpä tein vain kapeat pitsit helmaan ja pääntielle. Hihansuihin neuloin pari kerrosta nurjaa.

Hampun viimeistely on myös hiukan haastavaa. Minulla ei ole tarpeeksi suurta pingotusalustaa, johon olisin voinut pingottaa mekon märkänä ja jättää kuivumaan. Niinpä kikkailin silityslaudan kanssa, höyrytin niin voimakkaalla höyryllä kuin raudasta irtoaa - hamppu on siitä hyvä että se myös kestää käsittelyä. Langan voimakas kierteisyys tekee neulomisestakin haastavaa, ja höyryttäessäni huomasin valtavan eron neulepinnassa tasona neulotun yläosan ja suljettuna neulotun alaosan välillä. Neuloin koko työn 4 mm puikoilla, ja vaikka käsialassani ei yleensä ole eroa suljetun ja tasona neulotun sileän neuleen välillä, tässä työssä ero on todella silmiinpistävä. Mutta luotan äidiltäni oppimaan vanhaan kansanviisauteen: "Hullu ei huomaa ja viisas ei virka!" Paitsi että kyllä huomaa, ainakin oma käsitöissä perfektionismiin pyrkivä silmäni. Mutta eiköhän tuokin käytön myötä vähän tasoitu ja onpahan hyvää oppia seuraavaan hamppuprojektiin, jos kohta neuloessani mietin että ikinä enää en hamppua neulo - niinkuin joka kerta hamppua neuloessani.

Lanka on Lanaknits Allhemp6, malli oma ja helman pitsi on Nancy Bushin kirjasta Pitsihuivit neuloen - Kauneimmat virolaiset pitsihuivit (Atena 2010, alkuteos Knitted Lace of Estonia) Lehti- ja nyppyhuivin reunapitsi. Pääntielle neuloin saman pitsin vähän matalampana.

Jos nyt joku kesä ei ihan yhtä helteistä olisikaan, voi tätä mekkoa ehkä käyttää ihonmyötäisen pitkähihaisen puseron kanssa liivihameenkin tyyliin. Mutta toistaiseksi ainakin täällä päin Eurooppaa on hellemekollekin tarvetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti