Im Kirschengarten

 Tänä keväänä valmistui junamatkaneuleena myös kynsikkäät, lähinnä kevätkylmiä varten. Kevät jäi tosin tänä vuonna välistä, lumisateesta siirryttiin suoraan hellelukemiin, joten nämä jäivät tänä keväänä aika vähäiselle käytölle. Mutta syksyllä sitten taas.

Kirjoneulekuvio on Karjan pitäjästä Saarenmaalta. Minä löysin kuvion Kristi Jõesten ja Kristiina Ehinin kirjasta Kirjatud teekond. Ranteen sommittelin itse, halusin kokeilla virolaisissa lapasissa paljon käytettyä vikkel-rannetta, mutta en halunnut siihen langankiertojen reikiä, joten tein lisäykset silmukan pohjasta. Siksi ranne vähän kupruilee, mutta kädessä ollessa se ei suuremmin haittaa. Ehkä ensi kerralla nöyrryn ja teen ne langankierrot suosiolla.

Lanka on Evillan 8/2 maavillaista ja puikot 1,5 mm. Ai niin, Im Kirschengarten. Se on bussipysäkki naapurikylässä ja punertava lanka on vähän kirsikan väristä.

Mansikoita troin tapaan

 Syksyllä neuloin nuorimmaiselle villapaidan troin tapaan ja samalla idealla tein paidan myös isommalle. Lapsi halusi ehdottomasti kuvioksi mansikoita, joten värivalinta oli sitä myöten selvä. Lanka on Wollmeisen Pure 100% Merinoa, pohjaväri on Jeton WD, kuvioväreinä Roter Himbeermund WD ja Skarabäus WD. Malli on omasta päästä kirjoneuletta myöten ja jotkut yksityiskohdat selvisivät vasta neuloessa, kuten että 1o 1n -kirjojoustinneule kihnu vits -kierreraidan kanssa rullaa reunaa paljon pahemmin kuin 2o 2n islandi vits -kierreraidan kanssa edellisessä puserossa. Tuon huomattuani neuloin pääntielle ja ranteisiin nurjat kerrokset kierreraidan molemmin puolin. Pääntien tein tarkoituksella suureksi, jotta kuusivuotias jolla on aikuisen päänympärys, voi pukea paidan helposti päälleen.
Lapsi oli paitaansa tyytyväinen, hän sai sen pitkän odotuksen jälkeen. Aloitin työn viime joulun aikoihin, mutta elämä ei mene aina kuin elokuvissa. Tämä talvi ja kevät on ollut vaikea ja sitä myötä käsityötkin ovat olleet aika jäissä. Sentään ei lapsi ehtinyt kasvaa puserostaan ulos sillä välin kun neule oli puikoilla, ja niinpä lapset voivat tanssia villapaidoissaan lämpimässä alkukesän illassa :)

Koodia verkossa

Kun neuloin Nurkkakunnan sukkia, mies katseli kirjoneuleen kaaviota vierestä ja tokaisi: "Tuohan näyttää vähän QR-koodilta." Itsekin katselin bussipysäkkien QR-koodeja joskus "sillä silmällä" ja tietoturvatutkija-mies innostui hänkin ajatuksesta neulotusta QR-koodista. Nämä sormikkaat olivat junamatkaneuleena ja Darmstadt-Frankfurt -välillä ehtii juuri muutaman puikollisen neuloa, siinä ei kovin suurta aivotyötä pysty varsinkaan intensiivisen saksan tunnin jälkeen tekemään. Niinpä nämä sormikkaat on tehty aika pitkälti omien Credo-sormikkaitteni pohjalta. Pohdin, kuinka toteutan koodin keskelle niin että se kuitenkin erottuisi ja nousisi esiin muusta neulepinnasta. Halusin kuitenkin tehdä sormikkaat kirjoneuleena koska minulla on kirjoneuloosi ja muuten näin ohuesta täysvillaisesta kaksisäikeisestä langasta sormikkaat eivät olisi lämpimät ja ne eivät kestäisi käyttöä. Niinpä neuloin koodin ympärille valkoiset kehykset ja muun pinnan täytin yksinkertaisella verkkoneuleella. Olkoon se vaikka se verkko, jonka haavoittuvuuksia mies työssään tutkii :)

Sormikkaat on neulottu 8/2 maavillaisesta eli kaksisäikeisestä vironvillasta 1,5 mm puikoilla. Malli on oma ja vaikka työssä käytetty 29 x 29 pikselin koodi on oikea QR-koodi, ei kännykän kamera pysty neulotun silmukan muodosta johtuen koodia tunnistamaan, joten suoraan hanskasta ei sentään pääse koodin sivuille.

Credo

Käsitöitä tehdessään joskus kokee valaistumisen hetkiä, todellisia ahaa-elämyksiä, kun tajuaa jotain ihan uutta, jotain josta on ehkä tiennyt, mutta jota ei ole aikaisemmin itse tehnyt. Tällaisen tunteen koin, kun Kristi Jõesten ja Kristiina Ehinin kirjan Kirjatud teekond ('Kirjottu taival') luettuani päätin kokeilla itse käsineiden neulomista ohuesta langasta ohuilla puikoilla. Toki olen tiennyt, että Virossa kinnasperinne elää ja on säilynyt näihin päiviin asti ja siellä lapaset todella neulotaan ohuesta kaksisäikeisestä maavillaisesta, kuten siellä Suomessa usein vironvillana tunnettua lankaa kutsutaan.

Kävin kesällä Suomessa Villavyyhdin kesäakatemian kirjoneulepajassa, jossa Tuulia Salmela perusteellisesti selvitti mikä merkitys langan laadulla on kirjoneuleen onnistumiseen. Tuostakin olin toki kuullut aikaisemminkin ja sinänsä ihan järkeenkäypää että kaksisäikeinen lanka asettuu kirjoneuleeksi kauniimmin ja tiiviimmin kuin pyöreä useampisäikeinen, mutta tämäkin oli asia, joka kirkastui lopullisesti vasta itse kokeilemalla. Vaikka nämä sormikkaat ovat todellakin ensimmäiset 1,5 mm puikoilla neulomani, ja jälki on sen mukaista, on tässä neulepinta minusta kuitenkin enemmän kirjoneuleen näköistä kuin vaikkapa edellisen postauksen lapsen puserossa, joka on neulottu muistaakseni kymmensäikeisestä Wollmeisen merinosta.

Nämä sormikkaat syntyivät omassa päässäni ja silmukoita luodessani ei ollut kovin tarkkaa kuvaa, millaiset näistä tulee :) Ristikuvio on Etelä-Virosta Helmen pitäjästä, mutta ranteissa loikkasin sujuvasti meren yli Kihnun saarelle, ja neuloin ranteisiin Kihnu vits -kierreraidat, koska pidän niistä kovasti. Ranneosan tein kirjoneulejoustinta ja tarkoituksella aika pitkäksi, ranteideni niveliä särkee usein ja tiukka joustinneule lämmittää mukavasti eikä tuuli pääse luikertelemaan ilkeästi ranteisiin.

Virolaisessa perinteessä ristikuvio on tunnettu jo esikristilliseltä ajalta, mutta minulle tuo kuvio tuo mieleen ennen kaikkea vanhojen kirkkojen päätykolmioiden koristeaiheet. 

Troin tapaan

Troi on perinteinen virolainen Kihnun saaren miesten villapaita, joka on kauttaaltaan pienikuvioista kirjoneuletta. Tein tämän kolmevuotiaan lapsen villapaidan troin tapaan, vaikka oikea troi se ei lapsen puserona ja tällä väri- ja kuvioyhdistelmällä olekaan. Minä tein lapsen paidan Wollmeisen 100% merinovillasta, pohjaväri on Olio Vergine ja kuvioväri on WD Okzident. Helmassa, hihansuissa ja pääntiellä on ns. islantilainen kierreraita (islandi vits) kirjoneuleen joustimen molemmin puolin. Neuloin paidan kokonaan suljettuna neuleena ja hihoihin ja päänteille tein steekkaukset eli leikkasin neuleen auki ja poimin reunasta silmukat hihoja ja pääntietä varten. Kuusemetsakiri (kuusimetsä)-kuvio on Irina Lutseppin ja Elo Tammisin kirjasta Eesti kindakirjad, muuten malli on omasta päästä.

Unelmien täyttymys

Kun viime marraskuussa sain rukin ja opettelin kehräämään, minussa heräsi hullu haave kehrätä joskus itse pitsilankaa ja neuloa käsinkehrätystä Haapsalun huivi. Tuolloin ajatus tuntui lähinnä utopialta, mutta nyt se on kuitenkin totta. Huivin lanka on viime keväänä kehräämääni pitsilankaa Ilun Handun käsinvärjätystä merino-silkki-gimalle -sekoitteesta. Malli on Sirelilehekiri (syreeninlehti) Aime Edasin ja Siiri Reimanin kirjasta Haapsalu sall.

Huiviin kului lankaa 81 grammaa ja huivin mitat pingotettuna ovat n. 68 x 145 cm. Huivi on neulottu 3 mm puikoilla ja reunapitsi 4 mm puikoilla haapsalulaiseen tapaan eli reunapitsit on neulottu erikseen ja ommeltu valmiiseen huiviin. Minulta on monet kysyneet, miksen tee pitsiä suoraan huivin reunaan silmukat reunasta poimien. Teen pitsit erikseen, koska tällöin kaunis luontireuna jää pitsin ulkoreunaksi ja vastaavasti päättelyreunan silmukoista on helppo ommella pitsi huivin reunasilmukoihin. Pitsin silmukat luodaan kaksinkertaisella langalla ja minä luon ne 5 mm puikolla, jotta reunaan tulee kaunis ja kestävä ketjukuvio. Eivät ne vanhat huivimestarit suotta työtapoja kehittäneet :)

Jäätelöä

Lapset leikkivät jäätelökioskia tyhjällä pahvilaatikolla ja kaipasivat kioskiinsa myös myytävää, joten tein virkkaamalla jäätelötötteröitä. Viisivuotias antoi ohjeita, mitä makuja jäätelökioskin valikoimiin "lankajätskeiksi" tarvitaan ja minä kaivoin laatikosta sopivan värisiä lankoja. Vasemmalta: mansikka, suklaa, vadelma, päärynä, kirsikka, sitruuna ja vanilja. Vaniljajäätelöstä tuli vähän pienempi kun tötteröiden lanka loppui :) Lanka on Schachenmayr Cataniaa lukuunottamatta suklaajäätelön palloa, joka on virkattu Novita Bambusta. Virkkasin jäätelöt 2,5 mm koukulla aika napakoiksi, jotta pitävät paremmin muotonsa. Täytteenä on polyesterivanua.