Uusiin maisemiin

Tämä blogi on viettänyt viime ajat hiljaiseloa, kun olen vaihtanut tällä välin asuinmaata Sveitsiin Genevenjärven rannalle. Mies sai Lausannesta töitä ja niinpä meidän tuli tehdä kuin Kolumbus konsanaan ja lähteä tuntemattomalle maalle. Paikallinen agentti auttoi meitä asunnon saamisessa ja muissakin muuttoon liittyvissä asioissa ja kun hän kertoi olevansa parikuisen vauvan tuore isä, niin mikäpä muukaan olisi ollut sopivampi lahja kuin vauvan sukat ja myssy.

Myssy on Gro's Sweet Baby Cap ja sukat inspiroin itse. Lanka on molemmissa Wollmeise 100 % Merinon keväisen vihreänkirjava väri WD Skarabäus

Kuutamo

Nimesin tämän haapsalulaisella tekniikalla neulotun huivin Kuutamoksi Knitting Goddess Lace -langan grafiitinharmaan sävyn innoittamana. Jos Jaipur Silk Finon hopeanharmaa väri ja Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalu sall -kirjan Pajulehekiri toivat mieleen Tartossa Emajoen ylle kaartuvat hopeapajun oksat, niin tämä saman kirjan Pajulehekiri nuppudega ja mustanharmaa väri tuovat mieleen saman maiseman kuun valossa.

Mutta Kuutamolla on myös toinen, minulle tärkeä tarina. Äitini kertoi äitinsä muistelleen lapsuuttaan, jolloin isomummoni - äitini mummo siis - oli neulonut köyhän perheen leivänjatkoksi kirkkaina talvi-iltoina kuun valossa kallisarvoista lamppuöljyä säästäen. Noista ajoista on pitkä matka näihin sormuksesta läpi meneviin hienoihin pitsineuleisiin, mutta taustalla on sama käsityön traditio ja oman käden taitojen arvossa pitäminen ja niiden hyödyntäminen. Kunnianosoituksena vanhoille mestareille neuloin tämänkin huivin vanhalla haapsalulaisella tekniikalla eli reunapitsi on neulottu kahdessa osassa erikseen ja ommeltu huiviin jälkikäteen.

Huivista tuli aika suuri, pingotuspuista meinasi loppua mitta kesken. Keskiosassa on kahdeksan kuudentoista silmukan mallikertaa rinnakkain ja keskiosa on neulottu nr. 3 puikoilla. Reunapitsi on myös Haapsalu sall -kirjasta ja se lisäsi leveyttä melkoisesti, etenkin kun neuloin sen nr. 4 puikoilla. Olisi ehkä riittänyt puoli numeroa pienemmätkin puikot.

Lasihelmiä

Kolmen kaulakorun, korvakorujen ja rannekorun sarja lasihelmistä. Hieman erimittaisia kaulaketjuja voi käyttää joko yhdessä tai erikseen.

Lasi on kiehtova materiaali, se on jotenkin viehättänyt minua aina ihan pikkulapsesta alkaen kun tuijotin lähes lumoutuneena lasinpuhallusta Pertunmaan Kuortissa Studiolasin lasiseinän takaa. Lasi on uskomattoman monivivahteinen ja kaunis ja moniulotteinen materiaali ja näköjään se on kaunista koruissakin.

Pienen prinsessan rannekoru

Pieni tyttö täytti neljä vuotta, ja tunnetusti pienet tytöt pitävät kaikesta kauniista ja kiiltävästä, joten tein pienelle päivänsankarille rannekorun lasihelmistä. Tekniikka vaikutti sen verran toimivalta, että taidan soveltaa samaa jatkossakin.

Hopeapaju

Neulojille tutun toisen sukan syndrooman lisäksi on näköjään olemassa myös huivin pingotuksen syndrooma. Neuloin tämän silkkihuivin jo kesällä, mutta vasta nyt pingotin sen ja otin huivin käyttöön. Mallineule on Haapsalu sall -kirjan Pajulehekiri ja vaikka huivi on neulottu, toisin kuin aidot villaiset Haapsalun huivit, silkkilangasta, se on tehty haapsalulaisella tekniikalla eli reunapitsi on neulottu erikseen ja ommeltu huivin keskiosaan. Lanka on Jaipur Silk Finon upea hopeanharmaa, josta tulee mieleen Tartossa Emajoen ylle kaartuvat hopeapajun oksat.

Flunssaa ja villahousuja

Olen potenut flunssaa pidemmän kaavan mukaan, ja mitäpä sitä muutakaan flunssaisena tekisi kuin neuloisi villahousuja. Nämä housut ovat siitä erikoiset, että neuloin lahkeet samanaikaisesti magic loop -tekniikalla ja totesin sen eri näppäräksi tavaksi neuloa. Taas voi kysyä, että miksiköhän en ole aikaisemmin tuota kokeillut. Mutta parempi nyt kuin ei milloinkaan. Lanka on Pirtin kehräämön hahtuvan kaunis liukuvärjätty sävy Lupiini, jolla nimellä se ainakin Titityyllä on myynnissä.

Hahtuvaa

Monet hahtuvakiekot ovat alunperin kaksisäikeisiä, kuten tämäkin oranssinkirjava Pirtin kehräämön liukuvärjätty hahtuva. Aikanaan kun tein pikkuvauvalle villahousuja, kerin sen käsin yksisäikeiseksi, jotta sain ohuemmat housut. Nyt kun vauva on jo vähän isompi, tuli taas tarve kaksisäikeisestä hahtuvasta neulotuille housuille. Joten eikun kerimään uudestaan.


Esikoinen oli innoissaan kerimisestä, ja kerimismylly on eri jännittävä vekotin. Lopulta hahtuva saatiin kerittyä ja puikoille ja lopputulos on tässä:

Pitkälahkeiset villahousut, malli Riitta Tehikosken Vauvan villavaippahousut Moda 4/2009 hieman mukailtuna. Nyöriin käytin Malabrigo Worsted Merinon Hollyhock-värisen jämäkeränyttösen.