Neulojille tutun toisen sukan syndrooman lisäksi on näköjään olemassa myös huivin pingotuksen syndrooma. Neuloin tämän silkkihuivin jo kesällä, mutta vasta nyt pingotin sen ja otin huivin käyttöön. Mallineule on Haapsalu sall -kirjan Pajulehekiri ja vaikka huivi on neulottu, toisin kuin aidot villaiset Haapsalun huivit, silkkilangasta, se on tehty haapsalulaisella tekniikalla eli reunapitsi on neulottu erikseen ja ommeltu huivin keskiosaan. Lanka on Jaipur Silk Finon upea hopeanharmaa, josta tulee mieleen Tartossa Emajoen ylle kaartuvat hopeapajun oksat.
Onpa se kaunis! Mulla on samaa lankaa odottamassa jotain upeaa mallia, saatan joutua kopioimaan sua :D
VastaaPoistaMistä muuten oot hankkinu tuon pingoitusjutun?
Tuo on huivien Mersu. Mä kans kyselen tuon pingoitussysteemin perään. T. Taina
VastaaPoistaPingotuspuut on omatekoiset. Näytin miehelle Haapsalu sall -kirjan kuvaa pingotuskehikosta ja sanoin, että tarvitsen tuollaisen :) Mies hankki neljä mahdollisimman suoraa ja oksatonta puurimaa ja läjän puutappeja ja porasi reiät, joihin kiinnitimme tapit. Puut sidotaan kulmista toisiinsa kangassuikaleilla. Jos huivin sakarat eivät osu tappien kohdalle, voi sakarat pujottaa vaikka verhovaijeriin ja panna sen sitten tappien taakse pingotuspuikkojen tyyliin.
VastaaPoistavaikuttava huivi. voiko sen nyt sitten vetää sormuksen läpi?
VastaaPoistaEi voi, tuo on sen verran paksua lankaa, että ei mahdu sormuksesta läpi :) Kunhan saan valmiiksi nyt puikoilla olevan Knitting Goddessin huivilangasta olevan huivin, se voi mennäkin sormuksen läpi. Haapsalun vanhojen huivimestareiden neulomissa huiveissa käytetty villalanka on vielä sitäkin ohuempaa, mutta siitä en ole itse vielä toistaiseksi neulonut kuin mallitilkkuja.
VastaaPoistaHirmuisen kaunis huivi!
VastaaPoistaOn se kyllä upea!
VastaaPoista