Koruja ja pitsiä

Hyvää alkanutta vuotta blogini lukijoille! Viime syksy oli tekniikkamurheiden aikaa, tietokone lakkoili ja kamera hajosi joten blogin päivittäminen on ollut kovin hankalaa. Siispä tässä kootusti viime aikojen näperryksiä:

 Tee-se-itse -miehenä ja naisena teimme mieheni kanssa nypläystyynyn, täältä Saksasta kun ei rullallisia nypläystyynyjä saa mistään ja raumanpitsiä on aika paljon helpompi nyplätä rullatyynyllä. Uusi tyyny toimii ihan hyvin, ja ensimmäiseksi työksi piirsin Raumalace.fi-sivustolla olevan Spindelnatto-liinapitsin pitkäksi ja sitä olen nyt sitten pitkin syksyä nypläillyt eikä loppua näy :) Paitsi että tekisi mieli aloittaa joku muukin pitsi ja jo miehelle puhuinkin että josko hän voisi tehdä toisen rullan tyynyyn. Toisaalta taas yksi rulla pakottaisi järjestelmällisyyteen eli tekemään yhtä pitsiä kerrallaan, mutta järjestelmällisyys voi toisinaan olla hiukan tylsää.

Tein myös koruja, kehittelin malleja virkkaamalla ohutta hopeoitua kuparilankaa ja liittämällä sitä lasihelmiin. Lasi ja hopea materiaaleina ovat kiehtoneet minua lapsesta asti, ja korunteko antaa mahdollisuuden tutkia niitä tarkemmin ja viime aikoina olenkin väännellyt lankaa mandrellin ympärille. Metallilangan kanssa on vielä paljon opittavaa. Alimman kuvan korut ovat toista ääripäätä, niihin yhdistin metallijauheella värjättyä mustaa polymeerisavea mustiin Swarovskin kristalleihin.

Nyt viimeisimpänä työnä tein sisarelleni silmukkamerkkejä niinikään lasihelmistä ja kun nyt kerran taas helmilaatikoille eksyin niin tein itselleni korvakorut hematiittiputkihelmistä ja hauskoista vähän diskopalloa muistuttavista lasihelmistä. Oikeasti lasihelmi ei ole ihan noin värikäs, kännykkäkuva hieman vääristää.

Gimallusta

Toisinaan tuntuu, että täällä Keski-Euroopassa marraskuu kestää viisi kuukautta syyskuun lopulta maaliskuulle. Siis se aika, kun on pimeää ja päivisinkin ihan harmaata ja kosteaa ja usein sataa vettä tai räntää tai jotain siltä väliltä vaakasuorassa. Ja sanomattakin lienee selvää, miten paljon minä pidän viisi kuukautta kestävästä marraskuusta.

Tänä vuonna marraskuuntorjuntaan olen neulonut sukkia, ja päätin että nyt ei käytännöllisyyttä ajatella, vaan teen juuri semmoiset kuin haluan. Siispä kimaltavaa mustaa ohutta lankaa, pitsiä ja palmikkoa.

  

 Jos olisi ajatellut käytännöllisyyttä, olisi terät kannattanut neuloa kokonaan sileällä, jotta sukka olisi kengässä tasaisempi. Mutta eiköhän palmikkokin kenkään mahdu, minä aion käyttää näitä kuten yleensäkin neulomiani sukkia korkokenkien kanssa. Jostain syystä usein ajatellaan, että villasukat olisivat vain saapassukkia tai crocsien kanssa, mutta kun sukan tekee tarpeeksi ohuesta langasta, voi sitä tosiaan käyttää muidenkin kenkien kanssa. 

Lanka on Lanitium ex Machinan käsinvärjättyä Kimallesukkalankaa (75 % merinovilla, 20 % nylon, 5 % muu), väri Black Pearl. Kantapää on perinteinen äidin opettama hollantilainen kantapää, näihin sukkiin neuloin sen ristiinvahvistettuna ulkonäkösyistä. Kiilakavennukset teen jokaisella kerroksella, koska jyrkkä kulma on minusta kaunis ja se istuu omaan jalkaani hyvin. Kärkikavennuksen tein näissäkin sukissa vähän tavanomaista sädekavennusta tylpemmäksi, sekin ulkonäkösyistä. Sukanteossa kuten niin usein muutenkin joutuu pohtimaan käytännöllisyyden ja ulkonäön suhdetta, usein on painotettava toista toisen kustannuksella, mutta sekin pitää tehdä niin että lopputulos on sekä kaunis että käytännöllinen.

Wensleydalea vääntämässä

 

Wensleydale-rotuisen lampaan villa on hyvin kiehtovaa kehrättävää. Se on hyvin pitkäkuituista ja kuitu on melko paksu ja lasimaisen liukas mikä antaa langalle upean kiillon, mutta mikä myöskin tekee kehräämisestä hieman haastavaa. Halusin ehdottomasti tehdä ohutta huivilankaa, koska siinä jos missä kiilto ja "jäykkyys" pääsevät oikeuksiinsa ja mielenkiinnolla odotan, kuinka valmis huivi käyttäytyy pingotettaessa ja etenkin miten se pitää muotonsa pingotuksen jälkeen.

En ollut tietenkään aikaisemmin näin ohutta lankaa wensleydalesta tehnyt, joten meni vähän kokeiluksi. Harmaan langan kehräsin ensiksi ja kun sain sen valmiiksi, totesin sen mitä epäilin jo säiettä kehrätessäni eli liian vähän kierrettä. Jotenkin kun kuitu on niin pitkä ja säie kestää kehrätä vähemmälläkin kierteellä, ajattelin että riittäähän tuo. Valmiissa langassa kun kertauskierrettä on sinänsä oikea määrä eli valmis vyyhti ei kierrä puoleen eikä toiseen, paljastui totuus. Kierrettä on niin vähän että lanka ei paikoin näytä kunnolla kaksisäikeiseltä, vaan kaksinkerroin käännetyltä yksisäikeiseltä kun säikeet hädintuskin kiertyvät

toistensa ympärille. Sinänsä en usko että tuo neulomista haittaa, mutta esteettistä silmääni se haittaa sitäkin enemmän.

Siispä toinen letti työn alle ja lisää kierrettä ja taas kerran tuli todistettua että tekemällä oppii. Turkoosista langasta tuli kauniimpaa ja tein sen myös tarkoituksella vielä vähän ohuemmaksi, jotta siitä saisi Haapsalun huivin. Ohutta säiettä on kyllä helpompi ja ennen kaikkea nopeampi tehdä jostain muusta kuin wensleydalesta, siksi kimuranttia kehrättävää se on, mutta uskon ja toivon että vaivannäkö kannatti, siksi kaunista tuo lanka on jo nyt vyyhdillä ja jää nähtäväksi millaista neuletta siitä tulee. Kesälomaneuleeksi otan sen puikoille, vielä mallineule pitäisi miettiä.

Molemmat vyyhdit ovat n. 100 grammaa, harmaassa on 690 metriä ja turkoosissa 865 metriä kaksisäikeistä lankaa. Harmaan säikeet on kehrätty ratiolla 1:14,5 ja kerrattu 1:12, turkoosissa säikeet 19:1 ja kertaus 14,5:1. Ratio on rukin kehrän ja pyörän urien välinen suhdeluku eli kun pyörä pyörähtää kerran, niin lyhty pyörähtää sen kierroksen aikana 12 kertaa kun käytetään kehrää, jonka ratio on 1:12 ja mitä suurempi suhdeluku on, sen enemmän kierrettä säikeeseen tulee yhdellä polkaisulla ja koska halusin turkoosiin enemmän kierrettä, vaihdoin rukkiin kehrän, jonka halkaisija on pienempi ja ratio sitä myöten suurempi. Tämä selvennyksenä kehruukieltä puhumattomille lukijoille :)

Pikkuisen aivottomat pitsipalmikkosukat

 Seitsemänvuotiaan sanoja lainaten "tuli mieli" pitkästä aikaa neuloa sukat. Halusin sukista mahdollisimman napakat ja istuvat niin että niitä voi käyttää kenkien kanssa. En myöskään jaksanut tällä kertaa ruveta laskemaan kovin monimutkaisia säären muotoiluja ja kun lankaakin oli sopivasti yksi 150 gramman vyyhti, päätin neuloa puolisääreen ulottuvat pikkuisen aivottomat sukat. Pari kavennusta tein varren yläosaan, jotta sain pituutta tarpeeksi.

Pikkupalmikkokuvio on Steierisches Heimatwerk - Das Alte Volkskunst: Stricken -kirjasta miesten sukkien kuvio Doppelnull, sommittelun ja välipalmikot laadin itse. Lanka on Wollmeise Twin Sockenwollea, väri Meilenstein ja neuloin sukat 2 mm puikoilla. Sääkin viileni sen verran, että vedin sukat jalkaan ja totesin toimiviksi.

Kolme väriä

Talvella tuli istuttua rukin ääressä aika ahkerasti, ja ketjukertauksen tekniikan opittuani halusin kokeilla millaisia lankoja sillä saa aikaan. Ohuiden lankojen ystävä kun olen, niin tietenkin kokeilin, millaista ohutta lankaa sillä saa aikaan. Tähän asti kun olen tehnyt ohuet langat kaksisäikeiseksi, mutta ketjukertaaminen on hauskaa etenkin moniväristen kuitujen kanssa koska siinä värialueet säilyvät selvinä toisin kuin kaksisäikeiseksi kerrattaessa, jossa säikeet väkisinkin tulevat eri värisiksi ja sitä myötä valmiissa langassa värit sekoittuvat.

Tähän kolmen vyyhdin sarjaan innoituksen antoi Sotsin talviolympiakisat ja niiden aikaan Ravelryn eräässä ryhmässä toteutettu yhteisneulonta tai -kehruu sateenkaariteemasta. Etsin villakorista kolme edes jotenkuten sateenkaaren värejä sisältävää vyyhtiä ja ajattelin, että vaikka noista ei ihan "oikeaoppinen" sateenkaari tulekaan, on ajatus tärkein. Ja Venäjällä jos missä sateenkaaressa on monia sävyjä, siellä ei vain seksuaalivähemmistöt ole ahtaalla - heidän kokemaansa syrjintää ja vainoa yhtään vähättelemättä! - vaan hyvin monet muutkin. Jo se, että ei ole kansallisuudeltaan venäläinen, on siellä epäilyksen ja syrjinnän, pahimmillaan julman henkisen ja joskus myös fyysisen väkivallan peruste. Ja kuten Ukrainan tapahtumat osoittavat, ei tilanne ole ainakaan olympiakisoissa nähdyn kuoliaaksi syleilevän propagandistisen näennäissuvaitsevuuden Potjomkinin kulisseista parantunut, päinvastoin hyytävät diktatuurin tuulet puhaltavat ja yhtäläisyys kolmekymmentäluvun retoriikkaan on ilmeinen.

Ihan en olympialaisten aikaan saanut kehruita valmiiksi, viimeinen kolmesta kehruusta jäi keskeneräisenä rukille odottamaan parempia aikoja. Kuten blogini lukijat ovat huomanneet, olen tänä keväänä tehnyt yhtä sun toista, vähän sen mukaan mikä sattuu milloinkin inspiroimaan ja niinpä välillä kehräsin värttinällä ja opettelin pitsinnypläystä ja muuta pientä mukavaa. Mutta niinhän hyvä viinikin paranee vanhetessaan :)

Pyy pienenee maailmanlopun edellä, sanotaan. Niin ilmeisesti lankakin ohenee, eli noista ensimmäisenä kehrätty on paksuinta ja viimeisin kehräys ohuinta. Vihreä ja etenkin violetti olivat niin ihastuttavia kuituja, että niitä teki mieli venyttää mahdollisimman ohueksi säikeeksi ja vyyhtiä kieputellessa harmitti, että olisi voinut ehkä tehdä vieläkin vähän ohuempaa. Niinkuin huivilankoja ei olisi riittävästi... mutta ei kai huivilankaa voi olla liikaa, eihän :)

Tämä punaisenkirjava lanka on Louhittaren luolan BFL-silkkisekoitetta (50/50 %), 103 g / n. 360 metriä.

Vihreä lanka on niinikään Louhittaren luolan värjäämää, BFL-silkki-firestar (60/20/20 %), 100 g / n. 400 m. Tämä kuitusekoitus oli huiman ihanaa kehrättävää, pehmeää ja samalla jotenkin hyvin ilmavaa ja firestar antaa valmiille langalle todella kauniin hillityn kiillon olematta kuitenkaan liian räikeä efekti. Aivan ihastuttava sekoitus ja todella kaunis värjäys ja vaikka vihreä ei lempiväreihini kuulukaan, tämä vyyhti on aarre. Monesti kuulee kysyttävän, että mitä sinä noista langoista neulot? Siihen on helppo vastata: En minä tiedä! Ei näissä neulominen ole se Juttu, vaan se langan synnyttäminen. Totta kai niistä on kiva varmasti joskus jotakin neuloakin, mutta ei sitä nyt hyvänen aika voi vielä tietää :)

Viimeisimpänä valmistui Woolgatheringsin värjäämä BFL-tussahsilkkisekoite (70/30 %) joka oli myös varsin viehättävää kehrättävää pieniä hiukan huopuneita kohtia lukuunottamatta. Tälle vyyhdille kuva ei tee oikeutta, todellisuudessa värit ovat vielä syvemmät ja etenkin tummien ja lähes roosan väristen kohtien välissä olevat heleän syreeninvioletit sävyt hehkuvat hienosti. Lankaa tuli 120 grammaa ja n. 595 metriä, tämän tein tarkoituksella varsin ohueksi jotain ehkä mahdollisesti pitsihuivintapaista ajatellen. Saa nähdä.

Värttinäkehruuta

Joskus tekee mieli tehdä jotain hyvin yksinkertaista, ja vaikka rukkia ei ole turhaan keksitty, on välillä hauskaa palata kivikaudelle ja kehrätä värttinällä. Värttinää kun pyörittelee, ymmärtää hyvin, miksi rukki on aikanaan keksitty. Niin paljon nopeampaa ja tuottoisampaa rukilla kehrääminen on, mutta siltikin värttinässä on oma viehätyksensä. Minua värttinällä kehräämisessä viehättää juuri yksinkertaisuus, ei tarvitse mitään säätöjä, ei tarvitse öljyämistä, ei tarvitse tarkkailla rullan tasaista täyttymistä, sen kun antaa vain mennä :)

110 grammaa Woolgreyn käsinvärjättyä kainuunharmaan kampavillaa kolmisäikeiseksi "lennossa" kerrattuna eli säie kerrataan ketjukertauksella sitä mukaa kun kehrätään. Valmista lankaa tuli n. 380 metriä. Tämän vyyhdin tekemiseen meni puolitoista kuukautta, tosin välillä tuli tehtyä vähän muutakin kuten opeteltua pitsinnypläystä. Melkoista näpertämistähän tämäkin on, mutta minä tykkään näpertää. Ja toisella värttinällä on hämähäkinseittiä eli kokeilen, kuinka onnistuu todella ohuen langan teko värttinällä. Tämä olkoon käsilaukkukehruu, värttinässä on sekin hyvä puoli että sen voi ottaa mukaan ja kehrätä milloin missäkin, silläkin uhalla että saa osakseen kohtuullisen hitaita katseita. "Siis mitä ihmettä sinä oikein teet?"

Langat ja liina(lyönni)t solmussa

Minulla on usein tapana Suomessa käydessäni käydä Akateemisessa Kirjakaupassa ihan vaan katsomassa, josko siellä olisi jotain mielenkiintoisia käsityö- ja vähän muitakin kirjoja. Sinne suuntasin joululomallakin, ja käteen osuivat Kankaanrakentajan sidosoppi ja Pitsinnypläyksen alkeet ja kun kummassakin vaikutti selailun perusteella olevan kerrankin todellakin alkeet aivan rautalangasta väännettynä, päätin ostaa ne. Mies tokaisi, että ethän sinä osaa sen enempää kutoa kangasta kuin nyplätä pitsiäkään. Minä siihen, että en niin - vielä. Ja että kumpikin taito on sellainen, että haluan ne oppia vielä joskus.

Nyt sitten sairastuin sitkeään flunssaan ja kun en jaksanut muutakaan, lojuin sängyssä ja luin sitä pitsinnypläyskirjaa. Nypläys on ollut mielessäni jotain aivan ylimaallista, minua on aina viehättänyt nyplättyjen pitsien herkkyys, ohuttakin ohuemman langan muodostamat uskomattoman kauniit kuviot ja nypylöiden liike osaavan tekijän kädessä. Kun luin kirjaa, tajusin että nypläys kaikesta hienoudestaan huolimatta ei vaikuta mitenkään mahdottomalta opetella. Sitten surffailin vähän netissä ja päädyin www.raumalace.fi -sivustolle, jossa on lisää ja osittain samaakin nypläyksen alkeista kuin kirjassani.

Mies lupasi että saan hankkia nypylöitä, pahvia ja lankaa myöhästyneeksi syntymäpäivälahjaksi itselleni ja kun tutkittiin niinikään netistä löytynyttä rullallisen nypläystyynyn teko-ohjetta, mies sanoi että hän voi kyllä tehdä minulle sellaisen. Malttamattomana hankin kuitenkin muiden nypläystarvikkeiden ohella edullisen lättänämallisen tyynyn, että pääsen alkuun.

Hieman kyllä hirvitti aluksi, mutta kun pääsi alkuun ja kuviot alkoivat hahmottua ja ote nypylöistä tuntua turvalliselta, niin pitsiä alkoi vähitellen syntyä. Huomasin muuten että nypylöiden pitelemisessä on näköjään sama kuin kehruukuidun kanssa, ei ne mene rikki vaikka niihin koskeekin :) Hellästi, mutta määrätietoisesti, ihan kuin kehruuvillankin kanssa.

Ensimmäinen harjoitustyö oli opetella kolme peruslyöntiä eli kokolyönti, liinalyönti ja puolilyönti. Suurin vaikeus niissä oli aluksi muistaa kumpi on oikea ja kumpi vasen, mutta aika nopeasti ne automatisoituivat päässä niin, että ei tarvinnut enää joka kerran hokea mielessään: kierre, ristiin, kierre, ristiin.

Haluan oppia ennen kaikkea ymmärtämään nypläystä, siis niin että en vain toista mekaanisesti valmiiksi annettuja ohjeita, vaan ymmärtää itse mallia ja päätellä siitä, kuinka edetä. Kuten niin monessa muussakin käsityössä, ensin on opittava tekniikka huolellisesti ja toistettava, harjoiteltava ja vielä vähän lisää harjoiteltava. Nypläyksen kohdalla se ei onneksi ole mikään ongelma, koska nypläys vaan on niin uskomattoman mukavaa että sitä tekee todellakin ilokseen. Pieni ongelma oli tulla alla olevan kuvan oikeanpuolimmaisen pitsin kanssa, kun raumalace.fi -sivusto ei toiminut pariin päivään ja en päässyt sinne katsomaan ohjevideoita. Jouduin kaivamaan kirjani esille ja tutkimaan ja päättelemään siinä olevista muista töistä miten liinalyönnein ja puolilyönnein tehdyt neliöt eli plätit ja hämähäkkikuviot eli spindelit tehdään.

Nyplätyssä pitsissä on jotain samaa lumoa kuin Haapsalun huiveissa. Loputtomasti hienoja yksityiskohtia, ohuen langan kauneutta. Ikivanhaa käsityötaitoa, jälkiä vuosisataisesta ihmisen kauneuden kaipuusta.


Kuvien pitsit on nyplätty 100% pellavalangalla 60/2, mallit ovat www.raumalace.fi -sivustolta Lyöntiharjoitus, Kuuden parin utti ja Plätit.