Koodia verkossa

Kun neuloin Nurkkakunnan sukkia, mies katseli kirjoneuleen kaaviota vierestä ja tokaisi: "Tuohan näyttää vähän QR-koodilta." Itsekin katselin bussipysäkkien QR-koodeja joskus "sillä silmällä" ja tietoturvatutkija-mies innostui hänkin ajatuksesta neulotusta QR-koodista. Nämä sormikkaat olivat junamatkaneuleena ja Darmstadt-Frankfurt -välillä ehtii juuri muutaman puikollisen neuloa, siinä ei kovin suurta aivotyötä pysty varsinkaan intensiivisen saksan tunnin jälkeen tekemään. Niinpä nämä sormikkaat on tehty aika pitkälti omien Credo-sormikkaitteni pohjalta. Pohdin, kuinka toteutan koodin keskelle niin että se kuitenkin erottuisi ja nousisi esiin muusta neulepinnasta. Halusin kuitenkin tehdä sormikkaat kirjoneuleena koska minulla on kirjoneuloosi ja muuten näin ohuesta täysvillaisesta kaksisäikeisestä langasta sormikkaat eivät olisi lämpimät ja ne eivät kestäisi käyttöä. Niinpä neuloin koodin ympärille valkoiset kehykset ja muun pinnan täytin yksinkertaisella verkkoneuleella. Olkoon se vaikka se verkko, jonka haavoittuvuuksia mies työssään tutkii :)

Sormikkaat on neulottu 8/2 maavillaisesta eli kaksisäikeisestä vironvillasta 1,5 mm puikoilla. Malli on oma ja vaikka työssä käytetty 29 x 29 pikselin koodi on oikea QR-koodi, ei kännykän kamera pysty neulotun silmukan muodosta johtuen koodia tunnistamaan, joten suoraan hanskasta ei sentään pääse koodin sivuille.

Credo

Käsitöitä tehdessään joskus kokee valaistumisen hetkiä, todellisia ahaa-elämyksiä, kun tajuaa jotain ihan uutta, jotain josta on ehkä tiennyt, mutta jota ei ole aikaisemmin itse tehnyt. Tällaisen tunteen koin, kun Kristi Jõesten ja Kristiina Ehinin kirjan Kirjatud teekond ('Kirjottu taival') luettuani päätin kokeilla itse käsineiden neulomista ohuesta langasta ohuilla puikoilla. Toki olen tiennyt, että Virossa kinnasperinne elää ja on säilynyt näihin päiviin asti ja siellä lapaset todella neulotaan ohuesta kaksisäikeisestä maavillaisesta, kuten siellä Suomessa usein vironvillana tunnettua lankaa kutsutaan.

Kävin kesällä Suomessa Villavyyhdin kesäakatemian kirjoneulepajassa, jossa Tuulia Salmela perusteellisesti selvitti mikä merkitys langan laadulla on kirjoneuleen onnistumiseen. Tuostakin olin toki kuullut aikaisemminkin ja sinänsä ihan järkeenkäypää että kaksisäikeinen lanka asettuu kirjoneuleeksi kauniimmin ja tiiviimmin kuin pyöreä useampisäikeinen, mutta tämäkin oli asia, joka kirkastui lopullisesti vasta itse kokeilemalla. Vaikka nämä sormikkaat ovat todellakin ensimmäiset 1,5 mm puikoilla neulomani, ja jälki on sen mukaista, on tässä neulepinta minusta kuitenkin enemmän kirjoneuleen näköistä kuin vaikkapa edellisen postauksen lapsen puserossa, joka on neulottu muistaakseni kymmensäikeisestä Wollmeisen merinosta.

Nämä sormikkaat syntyivät omassa päässäni ja silmukoita luodessani ei ollut kovin tarkkaa kuvaa, millaiset näistä tulee :) Ristikuvio on Etelä-Virosta Helmen pitäjästä, mutta ranteissa loikkasin sujuvasti meren yli Kihnun saarelle, ja neuloin ranteisiin Kihnu vits -kierreraidat, koska pidän niistä kovasti. Ranneosan tein kirjoneulejoustinta ja tarkoituksella aika pitkäksi, ranteideni niveliä särkee usein ja tiukka joustinneule lämmittää mukavasti eikä tuuli pääse luikertelemaan ilkeästi ranteisiin.

Virolaisessa perinteessä ristikuvio on tunnettu jo esikristilliseltä ajalta, mutta minulle tuo kuvio tuo mieleen ennen kaikkea vanhojen kirkkojen päätykolmioiden koristeaiheet. 

Troin tapaan

Troi on perinteinen virolainen Kihnun saaren miesten villapaita, joka on kauttaaltaan pienikuvioista kirjoneuletta. Tein tämän kolmevuotiaan lapsen villapaidan troin tapaan, vaikka oikea troi se ei lapsen puserona ja tällä väri- ja kuvioyhdistelmällä olekaan. Minä tein lapsen paidan Wollmeisen 100% merinovillasta, pohjaväri on Olio Vergine ja kuvioväri on WD Okzident. Helmassa, hihansuissa ja pääntiellä on ns. islantilainen kierreraita (islandi vits) kirjoneuleen joustimen molemmin puolin. Neuloin paidan kokonaan suljettuna neuleena ja hihoihin ja päänteille tein steekkaukset eli leikkasin neuleen auki ja poimin reunasta silmukat hihoja ja pääntietä varten. Kuusemetsakiri (kuusimetsä)-kuvio on Irina Lutseppin ja Elo Tammisin kirjasta Eesti kindakirjad, muuten malli on omasta päästä.

Unelmien täyttymys

Kun viime marraskuussa sain rukin ja opettelin kehräämään, minussa heräsi hullu haave kehrätä joskus itse pitsilankaa ja neuloa käsinkehrätystä Haapsalun huivi. Tuolloin ajatus tuntui lähinnä utopialta, mutta nyt se on kuitenkin totta. Huivin lanka on viime keväänä kehräämääni pitsilankaa Ilun Handun käsinvärjätystä merino-silkki-gimalle -sekoitteesta. Malli on Sirelilehekiri (syreeninlehti) Aime Edasin ja Siiri Reimanin kirjasta Haapsalu sall.

Huiviin kului lankaa 81 grammaa ja huivin mitat pingotettuna ovat n. 68 x 145 cm. Huivi on neulottu 3 mm puikoilla ja reunapitsi 4 mm puikoilla haapsalulaiseen tapaan eli reunapitsit on neulottu erikseen ja ommeltu valmiiseen huiviin. Minulta on monet kysyneet, miksen tee pitsiä suoraan huivin reunaan silmukat reunasta poimien. Teen pitsit erikseen, koska tällöin kaunis luontireuna jää pitsin ulkoreunaksi ja vastaavasti päättelyreunan silmukoista on helppo ommella pitsi huivin reunasilmukoihin. Pitsin silmukat luodaan kaksinkertaisella langalla ja minä luon ne 5 mm puikolla, jotta reunaan tulee kaunis ja kestävä ketjukuvio. Eivät ne vanhat huivimestarit suotta työtapoja kehittäneet :)

Jäätelöä

Lapset leikkivät jäätelökioskia tyhjällä pahvilaatikolla ja kaipasivat kioskiinsa myös myytävää, joten tein virkkaamalla jäätelötötteröitä. Viisivuotias antoi ohjeita, mitä makuja jäätelökioskin valikoimiin "lankajätskeiksi" tarvitaan ja minä kaivoin laatikosta sopivan värisiä lankoja. Vasemmalta: mansikka, suklaa, vadelma, päärynä, kirsikka, sitruuna ja vanilja. Vaniljajäätelöstä tuli vähän pienempi kun tötteröiden lanka loppui :) Lanka on Schachenmayr Cataniaa lukuunottamatta suklaajäätelön palloa, joka on virkattu Novita Bambusta. Virkkasin jäätelöt 2,5 mm koukulla aika napakoiksi, jotta pitävät paremmin muotonsa. Täytteenä on polyesterivanua.

uusiin maisemiin

Niin hyvin kuin Sveitsissä viihdyinkin, tuli perheellemme äkkilähtö Lausannesta kun viime aikoina vaikeita aikoja elänyt suomalainen matkapuhelinvalmistaja päätti täysin yllättäen lakkauttaa Lausannen tutkimuskeskuksensa ja meidän tuli suunnata uusiin maisemiin. Mies sai työpaikan Saksasta Darmstadtista ja niinpä uudet maisemamme ovat nyt Hessenissä Odenwaldin kansallispuiston metsien kupeessa pienessä Nieder-Modaun kylässä. Heinäkuun alkupuolella saimme tiedon ja nyt olemme jo kuukauden päivät asuneet uudessa maassa eli tämä loppukesä ja syksy on mennyt muuton merkeissä ja siksi tämä blogikin on viettänyt hiljaiseloa, mistä lukijoille pahoittelut.

 Nyt olen kuitenkin taas internetin äärellä, joten käsitöitäkin on tähän blogiin lähiaikoina tulossa, puikoilla on lapselle kirjoneulepusero, koukulla lapsille leikkijäätelöitä, värttinällä vähän villaa ja onpa tuolla yksi pitsihuivikin pingottamista vaille valmiina. Tässä välillä piti käyttää kädentaitoja keittiön rakentamiseen kun perisaksalaiseen tapaan uuuden asuntomme keittiön varusteena oli kaakelit ja pistorasiat seinillä ja kaikki muu tiskialtaasta alkaen tuli rakentaa. Ja koska muuan ruotsalainen tee-se-itse-ketju tarjosi nopeimman toimitusajan, piti vaihtaa puikot ja värttinät ja rukit ruuvimeisseleihin ja porakoneisiin.

 Kuva on Reinin rannalta Rheingaun rinteiltä, niin vaan kävi että Genevenjärvi vaihtui Reiniksi, Alpit Taunukseksi ja Lavaux'n rinteet Rheingauksi. Elämä on toisinaan aika kummallista.

vikkelsukat

Jotkut neuleet jäävät jostain syystä ikuisuusprojekteiksi, eli unohtuvat keskeneräisinä jonnekin kaapin perälle tai laatikon pohjalle. Näille sukille kävi juuri noin, aloitin nämä viime vuonna joululomalle Suomeen lähtiessä. Sen jälkeen on tullut neulottua yhtä sun toista, ja sukat ovat vain odottaneet vuoroaan. Nyt päätin, että toista kertaa en näitä puikoilla Suomeen mukaani ota, ja neuloin viimeinkin valmiiksi.

Sukkien kuvio on Virosta Muhun saarelta, se on julkaistu Elo Lutseppin ja Irina Tammisin kirjassa Eesti sokikirjad (Tammerraamat 2008). Lanka on Wollmeise 80/20 Twin Sockenwolle, väri Verschuskaninchen eli koekaniini. Viininpunainen väri on juuri sopiva kuvioneuleeseen, tarpeeksi rauhallinen, jotta kuviot erottuvat mutta kuitenkin värinä voimakas ja näyttävä. Neuloin sukat tarkoituksella tiukalla käsialalla ja 2 mm puikoilla, jotta ne olisivat mahdollisimman kestävät. Sukissa on perinteinen hollantilainen kantapää - siis se äidin opettama - ja sädekavennus kärjessä. Kärjen tein aika tylpäksi, jotta sain jatkettua kuvion mallikerran täyteen. Pohkeet on muotoiltu levennyksillä ja kavennuksilla ja varrensuun keerd- eli kihnu vits -kierreraidat samoin kuin varren siirretyillä silmukoilla muodostetut vikkel-kuviot tekevät neuleesta istuvan ja napakan.