uusiin maisemiin

Niin hyvin kuin Sveitsissä viihdyinkin, tuli perheellemme äkkilähtö Lausannesta kun viime aikoina vaikeita aikoja elänyt suomalainen matkapuhelinvalmistaja päätti täysin yllättäen lakkauttaa Lausannen tutkimuskeskuksensa ja meidän tuli suunnata uusiin maisemiin. Mies sai työpaikan Saksasta Darmstadtista ja niinpä uudet maisemamme ovat nyt Hessenissä Odenwaldin kansallispuiston metsien kupeessa pienessä Nieder-Modaun kylässä. Heinäkuun alkupuolella saimme tiedon ja nyt olemme jo kuukauden päivät asuneet uudessa maassa eli tämä loppukesä ja syksy on mennyt muuton merkeissä ja siksi tämä blogikin on viettänyt hiljaiseloa, mistä lukijoille pahoittelut.

 Nyt olen kuitenkin taas internetin äärellä, joten käsitöitäkin on tähän blogiin lähiaikoina tulossa, puikoilla on lapselle kirjoneulepusero, koukulla lapsille leikkijäätelöitä, värttinällä vähän villaa ja onpa tuolla yksi pitsihuivikin pingottamista vaille valmiina. Tässä välillä piti käyttää kädentaitoja keittiön rakentamiseen kun perisaksalaiseen tapaan uuuden asuntomme keittiön varusteena oli kaakelit ja pistorasiat seinillä ja kaikki muu tiskialtaasta alkaen tuli rakentaa. Ja koska muuan ruotsalainen tee-se-itse-ketju tarjosi nopeimman toimitusajan, piti vaihtaa puikot ja värttinät ja rukit ruuvimeisseleihin ja porakoneisiin.

 Kuva on Reinin rannalta Rheingaun rinteiltä, niin vaan kävi että Genevenjärvi vaihtui Reiniksi, Alpit Taunukseksi ja Lavaux'n rinteet Rheingauksi. Elämä on toisinaan aika kummallista.

vikkelsukat

Jotkut neuleet jäävät jostain syystä ikuisuusprojekteiksi, eli unohtuvat keskeneräisinä jonnekin kaapin perälle tai laatikon pohjalle. Näille sukille kävi juuri noin, aloitin nämä viime vuonna joululomalle Suomeen lähtiessä. Sen jälkeen on tullut neulottua yhtä sun toista, ja sukat ovat vain odottaneet vuoroaan. Nyt päätin, että toista kertaa en näitä puikoilla Suomeen mukaani ota, ja neuloin viimeinkin valmiiksi.

Sukkien kuvio on Virosta Muhun saarelta, se on julkaistu Elo Lutseppin ja Irina Tammisin kirjassa Eesti sokikirjad (Tammerraamat 2008). Lanka on Wollmeise 80/20 Twin Sockenwolle, väri Verschuskaninchen eli koekaniini. Viininpunainen väri on juuri sopiva kuvioneuleeseen, tarpeeksi rauhallinen, jotta kuviot erottuvat mutta kuitenkin värinä voimakas ja näyttävä. Neuloin sukat tarkoituksella tiukalla käsialalla ja 2 mm puikoilla, jotta ne olisivat mahdollisimman kestävät. Sukissa on perinteinen hollantilainen kantapää - siis se äidin opettama - ja sädekavennus kärjessä. Kärjen tein aika tylpäksi, jotta sain jatkettua kuvion mallikerran täyteen. Pohkeet on muotoiltu levennyksillä ja kavennuksilla ja varrensuun keerd- eli kihnu vits -kierreraidat samoin kuin varren siirretyillä silmukoilla muodostetut vikkel-kuviot tekevät neuleesta istuvan ja napakan.

Ruusunen

Tämä kietaisujakku valmistui jo jonkin aikaa sitten, mutta hovikuvaajani eli mies oli työmatkalla, joten vasta nyt puin helteisestä säästä huolimatta villatakin hetkeksi päälleni. Neuloin tämän kesän viileitä iltoja ajatellen, ja kyllähän kesällä välillä lämmintäkin vaatetta tarvitsee. Malli on Anna Verschikin Diagonal Wrap Käsitöö-lehden talvinumerosta vuodelta 2011. Lanka on Wollmeise 100 % merino, väri Skandal um Rosi WD. Pätkävärjätty lanka muodosti erikokoisia ja -näköisiä värialueita, joita vino neule korostaa. Erityinen mukava yllätys oli neuloessa hihansuihin muodostuneet selvät raidat.

Nurkkakunnan sukat

Nämä pirteät ruutusukat valmistuivat lankakauppa Titityyn Louhittaren Luola -sukkaklubin myötä. Lanka on Louhittaren Luolan käsinvärjättyä Väinämöinen-sukkalankaa ja väritoiveenani oli kylmät sävyt. Pohjaväri on klubia varten tehty uniikkivärjäys ja sen violetti väri näyttää valmiissa sukissa paremmalta kuin olisin uskonutkaan. Minulla on vähän ennakkoluuloja tietynsävyisiä violetteja kohtaan, mutta tämä toimii kontrastivärinään olevan pinkin Ärjyn kanssa oikein mainiosti.

Olin vähän kapinallinen ja poikkesin parissa kohdin Tuulia Salmelan ohjeesta, eli tein näihin sukkiin pyöreän sädekavennuksen, se kun istuu omaan koipeeni mukavammin. Samoin, koska minun sukkani hajoavat aina kantapään alta, neuloin kantapohjankin vahvistetulla neuleella, mikä tässä mallissa on aivan erityisen kaunis. Kiilakavennukset tein jokaisella kerroksella, koska sekin tekee sukasta minun jalkaani istuvamman.

Sukat on neulottu 2 mm puikoilla, kirjoneulevarret neuloin tarkoituksella hieman löysemmin, koska varrensuun kirjojoustinneule on niin napakka, että ajattelin että sukkia voi pitää myös varret vähän poimulla. Neuloin sukat perinteisesti varresta kärkeen, mutta magic loop -tekniikalla, mikä on etenkin kirjoneuleessa kätevä kun ei tarvitse vaihtaa puikkoa.

Parina iltana piti ottaa toinen puikoilla oleva työ neulottavaksi, kun kirjoneulekaavion ja jalkapallon seuraaminen eivät oikein tahdo sujua samaan aikaan. Elämässä on muutakin tärkeää kuin neulomista, etenkin näin jalkapallon EM-kisojen aikaan.

Kun sukkalanka on tarpeeksi ohutta (100 g = 400 m), voi itse neulottuja sukkia käyttää oikeasti muidenkin kenkien kanssa kuin kumisaappaiden. Näille tulee taatusti ensi talvena käyttöä, ja saattaapa kesälläkin olla villasukille tarvetta, kun kuitenkin jossain vaiheessa tulee viileitä säitä vaikka nyt näin helleaallon alla villasukkien neulominen hieman kummalliselta tuntuikin.

ps. Se oli muuten maali! Siis se Ukrainalta eilisessä Englanti-pelissä hylätty osuma. Ja samalla kun päättelin nämä sukat, päätteli yksi suurimmista pelaajasuosikeistani eli Andri Shevtshenko loistavan maajoukkueuransa.

pitsilankaa

Hulluja on monenlaisia, sanotaan. Tuo kävi mielessä, kun eilen illalla kieputtelin lankaa 922 kertaa satavuotiaan viipsinpuun ympärille. Pelkästään vyyhdin tekemiseen meni yli kaksi tuntia. Joku voisi ehkä kysyä että onko tässä järkeä ja eikö helpommallakin pääsisi, mutta omatekemä pitsilanka on kyllä kaiken vaivannäön arvoista, etenkin kun kehräys on niin kivaa.

Lanka on Ilun Handun värjäämä kaunis vaalea laventelinvärinen merinosilkki (75/20), jossa on mukana häivähdys gimalletta, kuten villatopsissa luki. Kimalletta on juuri sopivasti, se tekee langasta eläväistä, mutta ei kuitenkaan liian kimmeltävää. Vyyhti painaa 114 grammaa ja lankaa siinä on huimat 1214 metriä. Lanka on kerrattu kaksisäikeiseksi ja kehräsin ja kertasin sen Katariinan 12:1-kehrällä. Kertauskin alkoi sujua, joten selvisin suuremmitta solmuitta. Kehräys on ainakin näin itse opeteltuna jatkuvaa uuden oppimista ja hoksaamista, nytkin huomasin että kertausta helpottaa kun rullat pyörivät niin että lanka tulee rullan päältä, siis samaan tapaan kuin vessapaperi telineessä :) Tästä tulee jotain pitsistä, ehkä jotain syreenikuvioista. Saa nähdä.

kuvissa oleva puikko on 3 mm.

Pikkuisen pitsiä

Kesähameen tulee minusta olla tarpeeksi pitkä ja tarpeeksi leveä. Katselin kaupoissa että minä ja kesän muoti ei taideta olla tänäkään kesänä yhteensopivia, joten päätin neuloa hameen itse. Neuloessani pohdin, tuleeko hameesta liian painava, kun halusin tehdä sen sataprosenttisesta puuvillasta ja lankaa kuitenkin näin pitkään ja leveään hameeseen menee jonkin verran. Jännitys oli sitä suurempi kun päättelin helman ja kokeilin päälleni. Näyttäisi toimivan ihan hyvin, laskeutuu hyvin mutta ei kuitenkaan roiku ja helma poimuttuu ylimmän pitsin ja lisäysten jälkeen kauniisti.

 Lanka on Novitan Kotiväkeä, malli on omasta päästä, pitsiraita on Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalu sall -kirjan Lepatriinukiri (Leppäkerttu). Hame on neulottu suljettuna neuleena ylhäältä alas ja vyötäröllä on leveä kuminauha neulotussa päärmeessä. Lankaa meni koko lailla tarkkaan 600 grammaa. Neuloin työn 3 mm puikoilla, neule on hieman löysää, mutta kesähameessa se saa ollakin.

hopeanharmaata merinosilkkiä

Spycher & Handwerkin 80 % merinovillaa ja 20 % silkkiä sisältävä kammattu topsi muuttui pitkään ja hartaasti kehrätessä ohueksi langaksi. Topsi oli paikoin hieman huopunut ja silkki oli paikoin erillään villasta, mikä teki toisaalta langasta kauniin eläväistä, mutta toisaalta liukas silkki tahtoi livetä kehrääjän hyppysistä, jolloin säiettä joutui jatkamaan aika usein. Kerratessa tuli ikävä jarrullista rullatuolia, ohuet säikeet katkeilivat kun rulla pyörähti välillä taaksepäin. Tosin enpä ole ennen rullalta kerrannutkaan, joten ehkä harjoitus auttaa tässäkin.

Lankaa tuli 85 grammaa eli viitisentoista grammaa meni kehruussa ja kertauksessa hukkaan. Osan jämävilloista karstasin lepereiksi käsikarstoilla, saa nähdä saisiko niistä joskus kootut jämät -tyylistä lankaa. Metrejä kaksisäikeiseksi kerratussa vyyhdissä on 630 eli tuo on kyllä ylivoimaisesti ohuin koskaan kehräämäni lanka.