Se on lankaa!

Lankaa alkaa vähitellen syntyä. Kehräsin kokonaisen 100 gramman topsin Louhittaren luolan käsinvärjättyä suomenlammasta. Metrejä tuli noin 150. Kierre ei ole ihan tasainen ja langassa on paksumpia kohtia, mutta toisaalta, eikös nämä "eläväpintaiset langat" ole nykyään kuuminta hottia ihan lankahyllylläkin :)

Madamen kanssa jouduttiin vähän neuvottelemaan säädöistä, kun hänen puuruuvinsa kierteet eivät ole tasaisia ja niinpä ämmä liikkuu hieman nytkähdellen ja Madame on erittäin tarkka nyörin oikean kireyden suhteen.

Ihan oikeaa lankaa!

Edellisen postauksen langan kertaus ei sujunut ihan kuin Strömsössä. En hoksannut heti, että Madame veti vähän turhankin ahneesti ohutta lankaa, joten kunnon kierrettä ei syntynyt ja minä tietysti pelkäsin ylikierrettä ja säädin nyörin aika kireälle. Päätin että osittain täysin kertauskierteettömässä langassa ei ole mitään menetettävää ja kertasin sen uudelleen. Nyt se ainakin näyttää vähän langalta, vielä kun testaa miten se puikoilla käyttäytyy. Vyyhti ei ole suurensuuri, painoa 18 grammaa, mutta vyyhti se on pienikin vyyhti.

Nyt on rullalla ihanaa punaista Louhittaren luolan suomenlammasta. Saa nähdä, miten sen kertaus sujuu.

Lankaa!

Tai siis ei tuo vielä lankaa ole kun sitä ei ole kerrattu. Mutta levätköön nyt hetken tuossa rullalla kehruun jälkeen. Käyn sitä välillä vähän silittämässä ja juttelemassa sille mukavia, niin jospa se sitten kertautuisikin kauniisti. Louhittaren luolan villat ovat aivan ihania, nyt uskaltaa jo harjoitella niilläkin lukemattomien hahtuva- ja hahtuvaismyttyjen jälkeen.

Pientä laittoa ja pikku vyyhti

Vanha rukki on kuin vanha auto, se vaatii toisinaan pientä laittoa. Madame Rouet'n pyörä ei oikein tahtonut pysyä paikoillaan kun reiden yläpään uran pohjalla ollut metallitappi oli kulunut lähes kokonaan pois.Onneksi on mies, joka pienestä naulasta teki uuden tapin ja pyörä pysyy taas paikoillaan.

Tänään syntyi pikkupieni vyyhti lankaa, yksisäikeistä Pirtin kehräämön hahtuvaa, joka on kerrattu kaksisäikeiseksi. Ei sitä paljon ole, eikä se ole ihan ohutta, mutta on se lankaa kuitenkin :)

Madame Rouet

Madame Rouet saapui tänään uuteen kotimaahansa Sveitsiin. Kotoisin hän on jostain Suomesta ja isäni poimi hänet heinolalaiselta kirpputorilta talteen. Purin Madamen ympäriltä vanerilaatikon, kokosin rukin ja huolimatta myöhäisestä illasta, ja samaan aikaan menossa olevasta Viro-Irlanti -ottelusta viritin rouvaan nyörin ja kokeilin kehräämistä.


Hyvin toimii, tämä ei ole ihan silkinhienointa lankaa, mutta onpahan elämäni ensimmäinen kehräys. Pirtin kehräämön kaksisäikeistä hahtuvaa, jonka onnistuin jopa kertaamaan. Rukissa ei ollut kuin yksi rulla, mutta isäni teki kolme muuta rullaa ja rullatuolin, joten kertauskaan ei ole ainakaan välineistä kiinni. Tämä ei jää tähän, vastedes tässä blogissa tulee varmasti olemaan myös kehräystarinoita. Kehräys on mukavaa ja haastavaa ja tunnen olevani jonkin hyvin uuden, pitkän ja mutkaisen tien alussa :)

Äitin huivi - ema sall

Äitini täyttää tänään 70 vuotta. Olen ikuisesti kiitollisuudenvelassa äidilleni, koska hän on opettanut minut neulomaan ihan pienenä. Niin pienenä että en edes muista, milloin olen neulomisen oppinut ja vanhemmiltani olen myös perinyt rakkauteni käsitöihin ja oppinut arvostamaan kädentaitoja. Äidille oikeastaan aivan itsestäänselvä syntymäpäivälahja oli Haapsalun huivi, neuletyö, johon jouduin panemaan likoon kaiken taitoni, mutta jonka tekeminen on puhdasta riemua ja nautintoa.

Huivin mallineule on Kuningatar Sofian huivi Aime Edasin ja Siiri Reimannin kirjasta Haapsalu sall. Mallineule on haapsalulaisen käsityöosuuskunta UKUn kokoelmista 1970-luvulta ja se on alunperin Sinaida Sõerin käsialaa. Kuningatar Sofian nimen mallineule sai, kun Viron tasavallan presidentin kanslia tilasi vuonna 2009 haapsalulaisilta neulojilta huivin Espanjan kuningatar Sofialle lahjoitettavaksi kuningasparin Viron-vierailulla.

Lanka on Knitting Goddess Lace ja tämä tumma purppuranpunainen sopii äidilleni aivan täydellisesti. Mallineule osoittautui yllättävän haastavaksi vaikka se kaaviona vaikutti aika yksinkertaiselta. Huivia ommellessa lisähaasteen tarjosi nelivuotias, joka onnistui katkaisemaan langan kesken ompelun. Siitäkin selvittiin ja nyt huivi on valmis ja äitini hartioilla.

Mu emal oli täna 70. sünnipäev. Olen temale alati tänulik kuna ta õpetas mind kuduma nii pikk aeg tagasi et ma isegi ei mäleta, millal ma kuduma õppisin. Samuti oma vanematelt olen saanud pärandiks oma armastuse käsitöö vastu. Nõnda oli üsna enesestmõistetav et koon oma emale sünnipäevakingiks Haapsalu salli - töö mis nõudis mult peaaegu kõik mu oskused aga mis samas pakus kudumise käigus puhast rõõmu.

Salli kiri on Kuninganna Sofia kiri Aime Edasi ja Siiri Reimanni raamatust "Haapsalu sall". Kiri on pärit kooperatiiv "UKU" kogust, autoriks Sinaida Sõer. Kuninganna Sofia kirja nime ta sai pärast seda kui Eesti Vabariigi presidendi kantselei tellis Haapsalu meistritelt salli kingiks Eestit riigivisiidil külastanud Hispaania kuningannale 2009. aastal.

Minu salli lõng on Knitting Goddess Lace, mille tumeda purpura toon sobis väga hästi mu emale. Kiri osutus raskeks kuigi ta näis skeemilt vaadates üsna lihtne välja. Äärepitsi salli äärde õmblemisel tekkis veel üks raskus, kuna mu neljaastane laps suutis lõnga katki teha. Aga ka sellest saime välja ja praegu on valmis sall mu ema seljas.


Huivi menee sormuksesta läpi eli täyttää perinteisen haapsalulaisen huivin ohuustestin :)
Sall sõrmuses ehk täidab traditsionaalse haapsalu salli mõõdu :)

Pingotuskehikossa huivin kuvio toi mieleen itämaisen maton
Raamis salli kiri tuletab meelde idamaise vaiba.

Prinsessasynttärit

Pieni prinsessa täytti kuusi vuotta, ja niinpä tein päivänsankarille korun ja korulle rasian. Koruun käytin lasihelmiä ja hyväksi havaitsemaani tekniikkaa yhdistää korupiikkeihin tehdyt kappaleet välirenkailla. Juhlien teema oli prinsessasynttärit, ja vieraita kehoitettiin pukeutumaan teeman mukaisesti, joten tein pienille prinsseille hopeanvärisestä kartongista, strasseista ja foliokartongista leikkaamistani koristeista kruunut.