Possu

Angry Birds Pig, malli Karla Fitch, langat Schachenmayr nomotta Catania ja Novita Tennessee, virkattu nr. 2,5 koukulla

Änripöötsejä

Nelivuotias esikoiseni on innokas Angry Birds -fani ja hän ei taida olla ainoa, jonka tuo nerokkaan yksinkertaisen hauska kännykkäpeli on lumonnut. Katselimme yhdessä Ravelrystä ja The Itsy Bitsy Spider Crochet -blogista virkattuja Angry Birdsejä ja siitä saakka lapsi on muistanut kysyä: "Äiti, koska sä teet mulle änripöötsejä!" Tässä on ensimmäinen eli Angry Birds Cardinal, malli Karla Fitch, langat Schachenmayr nomotta Catania ja musta lanka on Novitan Tennesseen joku ikivanha lankalaatikon pohjalta löytynyt jämä. Täytin linnun polyesterivanulla ja kun lasten leikeissä taistelut voivat olla ankaria, kirjoin silmien keskiosan irtoavia osia välttääkseni.

Mies tuumi, että Angry Birdsit voisivat olla mobiililaitteiden tietoturvatutkijan työpöydällä hauska lisä, joten tämä ei taida jäädä ainoaksi lajissaan.

Väriterapiaa

Titityyn suuri Catania-paketti on syötävän herkullista värien ilotulitusta! Näistä tulee paitsi Angry Birds -lintuja nelivuotiaalle fanille, myös jotain raidallista. En tiedä vielä mitä, mutta tuollainen lankakasa on mitä mainioin inspiraation lähde :)

Suomalaiset mysteerisukat ja Daybreak

Villasukkia ei voi olla koskaan liikaa, joten kun luin Ravelrystä Suomalainen mysteerisukka -yhteisneulonnasta päätin samantien osallistua siihen. Malli on Jenni Östermanin Ykskyntöset, jossa on yhdistetty todella viehättävällä tavalla kuvio- ja kirjoneuletta. Sukissa on käytetty myös minulle vieraampia tekniikoita kantapäässä ja lyhennetyin kerroksin neulotussa kärjessä. Sen verran poikkesin ohjeesta ja tein äidin neuvojen mukaan, että neuloin kiilakavennukset joka kerroksella. Minun koipeeni kun pidempi kiila ei oikein istu. Kärjen päättelyn tein silmukoinnin sijasta kolmen puikon päättelyllä. Lanka on Wollmeisea, pohjavärinä Twin Im Jahr der Ratte ja kuvioväreinä Twin Brombeere, Twin WD Fuchsia ja 100% Merino WD Orient. Nämä sukat ovat niin ihanat, että jos ja kun terät kuluvat puhki, neulon samoihin varsiin vielä varmasti hyvin monet terät.

Niinikään Ravelryssä oli yhteisneulonta Stephen Westin malleista. Westin huivit ovat minusta kuin luotuja monivärisille Wollmeiseille, joten valitsin Daybreak-huiviin väreiksi WD Orientin ja WD Granatapfelin. Raitaosuutta neuloessa mietin, että sointuvatko nämä värit vähän turhankin hyvin yhteen, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin mielestäni tarpeeksi raidallinen. Reuna on ainaoikeinneuletta toisin kuin ohjeessa, kun kävi innokkaalle neulojalle työtapaturma. Vasta valmiista neuleesta huomasin että kas, huivissahan reunassa kuuluisi olla nurja raita vain joka neljännellä kerroksella eikä joka toisella kuten minun huivissani. Hetken mietin purkamista, mutta päädyin jättämään tuollaiseksi, kun huivilla on muutenkin kokoa aika reippaasti. Aina ei mene niinkuin Strömsössä :)

Lankaostoksilla Piemontessa

Appivanhempani vuokrasivat talon Castell' Alferon kylästä Italian Piemontesta. Sieltä käsin retkeilimme muutaman päivän ajan Piemonten kauniissa kaupungeissa. Lankahamsteri ei tietenkään voinut kulkea lankakauppojen ohi poikkeamatta niihin sisään.

Casale Monferraton kaupungista löytyi toinen toistaan ihanampia italialaisia lankoja myyvä puoti, josta mukaan tarttui Adriafil Cheopea ja Lana Gatto Jaipuria. Näistä tulee ihania pitsipuseroita.


Astin kaupungista löytyi hametta ja kenkiä etsiessä niinikään lankakauppa, jonka ikkunassa minua odottivat täydelliset langat miehen palmikkotakkia varten. Mukaan lähti luonnonvalkoista Mondial Fresco Softia ja raidoiksi tummansinistä Sesia Windfallia.



Lankoja ostaessa kävi mielessä, että lankakaupoissa asiointi saattaisi olla hieman helpompaa, jos osaisi paikallista kieltä edes lukusanojen ja värien verran, mutta sujuihan tuo kielitaidottomanakin. Palvelu oli kielimuurista huolimatta erittäin ystävällistä molemmissa kaupoissa ja langat olivat kauniisti esillä. Astin kauppa möi myös valmiita neuleita ja muita käsitöitä. Astista sain kaupan päälle myös italiankielisen idea&filati -neulelehden numeron, joten ei kun neulesanastoa italiaksi opiskelemaan saksan jälkeen kun edellisellä matkalla poikkesin saksankielisessä Sveitsissä Luzernissa kirjakauppaan, josta vaelllus- ja matkaoppaiden lisäksi mukaan tarttui pari neulekirjaa, Leslie Stanfordin ja Melody Griffithin Das Grosse Strickmusterbuch (The essential stich collection) ja Lynne Wattersonin Das Grosse Buch der Zopfmuster (The Very Easy Guide to Cable Knitting).

Löytyivät ne kengätkin lopulta, pitsi- ja kenkähullulle aivan täydelliset ihanat Benettonin popot. Korot olisivat riittäneet vähän matalammatkin, mutta eihän tuollaisia ihanuuksia voi jättää ostamatta.

Ai niin, olihan siellä upeaa tiiliarkkitehtuuriakin, joten ei reissu sentään pelkkää shoppailua ollut.

Hellehamppu

Varmin tapa saada sää muuttumaan viileämmäksi on panna puikoille helletoppi. Topin valmistuttua sää toki lämpeni jälleen ja topilla on ollut käyttöä. Malli on Arja Viitalan Helletoppi Novita kesä 2008 -lehdestä, lanka Lanaknits Allhemp 6 väri Lilac. Ohjeen langanmenekki on onneksi sen verran pielessä että kolme vyyhtiä Allhempia eli 300 g riitti reilusti L-koon toppiin ja jämistä saa vielä pari tiskirättiäkin.

Kuvassa on myös edellisen postauksen Unkarin syreeni -huivi. Nyt kelpaa kesän tulla :)

Unkarin syreeni

Kun näin Jaipur Silk Finon tämän värin, tuli mieleeni heti Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalu sall -kirjan Sirelilehekiri 1. Harvoin lanka ja mallineule ovat osuneet aivoissani näin täydellisesti yhteen kuin tässä huivissa. Minun mielikuvissani juuri kukkaan puhkeava unkarin syreeni on tumman täydellisen syvän violetti. Täällä Sveitsissä en ole keskellä kauneinta kevättä kukkivia unkarin syreeneitä nähnyt, mutta tässä huivissa niitä nyt kukkii.

Reunapitsi on samoin Haapsalu sall -kirjasta ja huivi on neulottu haapsalulaisella tekniikalla reunapitsit erikseen neuloen ja valmiiseen huiviin ommellen.

Kui nägin Jaipur Silk Fino lõnga selle värvi, mõtlesin kohe Siiri Reimanni ja Aime Edasi raamatu "Haapsalu sall" Sirelilehekirja 1 peale. Lõng ja muster läksid mu mõtetes kohe kokku, sest mu kujutus õitsema hakkavast ungari sirelist ongi just selline ilus sügav punase tooniga violett värv. Siin Šveitsis pole näinud ungari sireleid aga siin sallis nad nüüd õitsevad.

Äärepits on samuti raamatust "Haapsalu sall". Sall on kootud haapsalu salli tehnikaga ehk äärepits on kootud eraldi kahes osas ja pärast valmis salli äärde õmmeldud.