tiistai 16. kesäkuuta 2015

Ohohups


Siitä, kun opettelin kehräämään, on reilut kolme vuotta aikaa ja vasta nyt alkaa tuntua siltä, että langat ovat sellaisia että niitä voi kutsua langoiksi. Minulla on ollut jo jonkin aikaa tavoitteena kehrätä kolmisäikeistä ketjukerrattua ohutta lankaa, joka olisi aivan tasaista koko vyyhdin matkalta. Olen kehrännyt lukuisia vyyhtejä eri villalaaduista ja sekoitteista, olen antanut tulla langasta sellaista kuin luonnostaan tulee, mutta kuitenkin niin että paksuus olisi jotain 400 - 600 m / 100 g. Tärkeintä vain se, että paksuus ja kierre olisivat samanlaisia koko vyyhdissä - on muuten helpommin sanottu kuin tehty! Kehräämisen opettelu on jatkuva prosessi, kehrättyjen kilometrien myötä kädet oppivat tuntemaan villan, kierteen ja langan synnyn. Aina ei tarvitse edes katsoa käsiinsä, sormet tuntevat sen miltä lanka näyttää. Mutta tämä vaatii jatkuvaa opettelua, ja siksi en edes yritä vielä tehdä toisenlaisia lankoja, minä haluan nyt opetella tämän kunnolla ja sitten kun sen osaan, voin opetella uusia tekniikoita kuten esimerkiksi paksumman langan kehräämistä tai pitkävedolla karstalangan tekemistä.

Tämä vyyhti on jo aika tasainen, täysin tyytyväinen en ole siihenkään - koskas käsityöperfektionisti täysin tyytyväinen voi ollakaan. Mutta jo kehrätessä tuntui että tästä tulee hyvä, vaikka merinovilla vähän epäilyttikin. Merino on joskus vähän oikullista, se on etenkin hienona vähän turhankin hienoa eli kuidut tarttuvat niin tiukasti toisiinsa että villa tuntuu tahmealta ja se ei "irtoa" topsista kunnolla. Tämä uusiseelantilainen Lanitium ex Machinan värjäämä merino oli kyllä erittäin miellyttävää kehrättävää ja siinä ei tuota tahmaantumis-ilmiötä ollut lainkaan.

Kehrätessä vähän ihmettelin, että mikähän on kun saa rukkia polkea vimmatusti että saa tarpeeksi kierrettä lankaan ja valmista lankaa kun vyyhtesin, hämmästyin vielä enemmän kun joissakin kohdissa ketjukertauksen lankalenkit ovat näkyvissä eli kierrettä on paikoin edelleenkin hieman liian vähän. Rukista katkesi nyöri juuri kun sain tuon valmiiksi ja korjasin sitten ompelemalla solmun juuresta katkenneen nyörin. Korjauksessa nyöri lyheni sen verran että isommalla kehrällä nyöri jäi liian kireälle. En jaksanut ruveta vaihtamaan nyöriä ja ajattelin, että kokeilen pienempää kehrää ja vasta kehrää vaihtaessani tajusin, että eihän minulla ollutkaan rukissa se kehrä, jonka olin kuvitellut siinä olevan! Olin siis kuvitellut kehrääväni tämän vyyhdin kehrällä, jonka ratio on 19:1, mutta todellisuudessa siinä oli 14,5:1 -kehrä. Eipä enää ihmetyttänyt, miksi tuntui että saa polkea kuin Tour de Francen tasamaaetapin loppukirissä konsanaan :)

No mutta, tulipahan sitten testattua kirikuntoa ja saa sitä ohutta lankaa isommallakin kehrällä tehtyä, tuli todistettua. Valmista lankaa tuli 120 grammaa ja n. 620 metriä eli paksuudeltaan jotain 520 g / 100 g eli juuri sellaista, mistä tykkään eniten neuloa, ohuiden lankojen ystävä kun olen.

 Ja Tour de Francesta puheenollen, kohtahan sekin alkaa ja sen myötä Ravelryssä Tour de Fleece, maailmanlaajuinen kehrääjien oma Tour jossa joka päivä etappien mukaan poljetaan rukkia. Mutta sitä ennen on juhannus, vaikka sitä ei täälläpäin maailmaa juuri vietetäkään, toivotan silti blogini lukijoille oikein hyvää ja leppoisaa juhannusta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti