Troin tapaan

Troi on perinteinen virolainen Kihnun saaren miesten villapaita, joka on kauttaaltaan pienikuvioista kirjoneuletta. Tein tämän kolmevuotiaan lapsen villapaidan troin tapaan, vaikka oikea troi se ei lapsen puserona ja tällä väri- ja kuvioyhdistelmällä olekaan. Minä tein lapsen paidan Wollmeisen 100% merinovillasta, pohjaväri on Olio Vergine ja kuvioväri on WD Okzident. Helmassa, hihansuissa ja pääntiellä on ns. islantilainen kierreraita (islandi vits) kirjoneuleen joustimen molemmin puolin. Neuloin paidan kokonaan suljettuna neuleena ja hihoihin ja päänteille tein steekkaukset eli leikkasin neuleen auki ja poimin reunasta silmukat hihoja ja pääntietä varten. Kuusemetsakiri (kuusimetsä)-kuvio on Irina Lutseppin ja Elo Tammisin kirjasta Eesti kindakirjad, muuten malli on omasta päästä.

Unelmien täyttymys

Kun viime marraskuussa sain rukin ja opettelin kehräämään, minussa heräsi hullu haave kehrätä joskus itse pitsilankaa ja neuloa käsinkehrätystä Haapsalun huivi. Tuolloin ajatus tuntui lähinnä utopialta, mutta nyt se on kuitenkin totta. Huivin lanka on viime keväänä kehräämääni pitsilankaa Ilun Handun käsinvärjätystä merino-silkki-gimalle -sekoitteesta. Malli on Sirelilehekiri (syreeninlehti) Aime Edasin ja Siiri Reimanin kirjasta Haapsalu sall.

Huiviin kului lankaa 81 grammaa ja huivin mitat pingotettuna ovat n. 68 x 145 cm. Huivi on neulottu 3 mm puikoilla ja reunapitsi 4 mm puikoilla haapsalulaiseen tapaan eli reunapitsit on neulottu erikseen ja ommeltu valmiiseen huiviin. Minulta on monet kysyneet, miksen tee pitsiä suoraan huivin reunaan silmukat reunasta poimien. Teen pitsit erikseen, koska tällöin kaunis luontireuna jää pitsin ulkoreunaksi ja vastaavasti päättelyreunan silmukoista on helppo ommella pitsi huivin reunasilmukoihin. Pitsin silmukat luodaan kaksinkertaisella langalla ja minä luon ne 5 mm puikolla, jotta reunaan tulee kaunis ja kestävä ketjukuvio. Eivät ne vanhat huivimestarit suotta työtapoja kehittäneet :)

Jäätelöä

Lapset leikkivät jäätelökioskia tyhjällä pahvilaatikolla ja kaipasivat kioskiinsa myös myytävää, joten tein virkkaamalla jäätelötötteröitä. Viisivuotias antoi ohjeita, mitä makuja jäätelökioskin valikoimiin "lankajätskeiksi" tarvitaan ja minä kaivoin laatikosta sopivan värisiä lankoja. Vasemmalta: mansikka, suklaa, vadelma, päärynä, kirsikka, sitruuna ja vanilja. Vaniljajäätelöstä tuli vähän pienempi kun tötteröiden lanka loppui :) Lanka on Schachenmayr Cataniaa lukuunottamatta suklaajäätelön palloa, joka on virkattu Novita Bambusta. Virkkasin jäätelöt 2,5 mm koukulla aika napakoiksi, jotta pitävät paremmin muotonsa. Täytteenä on polyesterivanua.

uusiin maisemiin

Niin hyvin kuin Sveitsissä viihdyinkin, tuli perheellemme äkkilähtö Lausannesta kun viime aikoina vaikeita aikoja elänyt suomalainen matkapuhelinvalmistaja päätti täysin yllättäen lakkauttaa Lausannen tutkimuskeskuksensa ja meidän tuli suunnata uusiin maisemiin. Mies sai työpaikan Saksasta Darmstadtista ja niinpä uudet maisemamme ovat nyt Hessenissä Odenwaldin kansallispuiston metsien kupeessa pienessä Nieder-Modaun kylässä. Heinäkuun alkupuolella saimme tiedon ja nyt olemme jo kuukauden päivät asuneet uudessa maassa eli tämä loppukesä ja syksy on mennyt muuton merkeissä ja siksi tämä blogikin on viettänyt hiljaiseloa, mistä lukijoille pahoittelut.

 Nyt olen kuitenkin taas internetin äärellä, joten käsitöitäkin on tähän blogiin lähiaikoina tulossa, puikoilla on lapselle kirjoneulepusero, koukulla lapsille leikkijäätelöitä, värttinällä vähän villaa ja onpa tuolla yksi pitsihuivikin pingottamista vaille valmiina. Tässä välillä piti käyttää kädentaitoja keittiön rakentamiseen kun perisaksalaiseen tapaan uuuden asuntomme keittiön varusteena oli kaakelit ja pistorasiat seinillä ja kaikki muu tiskialtaasta alkaen tuli rakentaa. Ja koska muuan ruotsalainen tee-se-itse-ketju tarjosi nopeimman toimitusajan, piti vaihtaa puikot ja värttinät ja rukit ruuvimeisseleihin ja porakoneisiin.

 Kuva on Reinin rannalta Rheingaun rinteiltä, niin vaan kävi että Genevenjärvi vaihtui Reiniksi, Alpit Taunukseksi ja Lavaux'n rinteet Rheingauksi. Elämä on toisinaan aika kummallista.

vikkelsukat

Jotkut neuleet jäävät jostain syystä ikuisuusprojekteiksi, eli unohtuvat keskeneräisinä jonnekin kaapin perälle tai laatikon pohjalle. Näille sukille kävi juuri noin, aloitin nämä viime vuonna joululomalle Suomeen lähtiessä. Sen jälkeen on tullut neulottua yhtä sun toista, ja sukat ovat vain odottaneet vuoroaan. Nyt päätin, että toista kertaa en näitä puikoilla Suomeen mukaani ota, ja neuloin viimeinkin valmiiksi.

Sukkien kuvio on Virosta Muhun saarelta, se on julkaistu Elo Lutseppin ja Irina Tammisin kirjassa Eesti sokikirjad (Tammerraamat 2008). Lanka on Wollmeise 80/20 Twin Sockenwolle, väri Verschuskaninchen eli koekaniini. Viininpunainen väri on juuri sopiva kuvioneuleeseen, tarpeeksi rauhallinen, jotta kuviot erottuvat mutta kuitenkin värinä voimakas ja näyttävä. Neuloin sukat tarkoituksella tiukalla käsialalla ja 2 mm puikoilla, jotta ne olisivat mahdollisimman kestävät. Sukissa on perinteinen hollantilainen kantapää - siis se äidin opettama - ja sädekavennus kärjessä. Kärjen tein aika tylpäksi, jotta sain jatkettua kuvion mallikerran täyteen. Pohkeet on muotoiltu levennyksillä ja kavennuksilla ja varrensuun keerd- eli kihnu vits -kierreraidat samoin kuin varren siirretyillä silmukoilla muodostetut vikkel-kuviot tekevät neuleesta istuvan ja napakan.

Ruusunen

Tämä kietaisujakku valmistui jo jonkin aikaa sitten, mutta hovikuvaajani eli mies oli työmatkalla, joten vasta nyt puin helteisestä säästä huolimatta villatakin hetkeksi päälleni. Neuloin tämän kesän viileitä iltoja ajatellen, ja kyllähän kesällä välillä lämmintäkin vaatetta tarvitsee. Malli on Anna Verschikin Diagonal Wrap Käsitöö-lehden talvinumerosta vuodelta 2011. Lanka on Wollmeise 100 % merino, väri Skandal um Rosi WD. Pätkävärjätty lanka muodosti erikokoisia ja -näköisiä värialueita, joita vino neule korostaa. Erityinen mukava yllätys oli neuloessa hihansuihin muodostuneet selvät raidat.

Nurkkakunnan sukat

Nämä pirteät ruutusukat valmistuivat lankakauppa Titityyn Louhittaren Luola -sukkaklubin myötä. Lanka on Louhittaren Luolan käsinvärjättyä Väinämöinen-sukkalankaa ja väritoiveenani oli kylmät sävyt. Pohjaväri on klubia varten tehty uniikkivärjäys ja sen violetti väri näyttää valmiissa sukissa paremmalta kuin olisin uskonutkaan. Minulla on vähän ennakkoluuloja tietynsävyisiä violetteja kohtaan, mutta tämä toimii kontrastivärinään olevan pinkin Ärjyn kanssa oikein mainiosti.

Olin vähän kapinallinen ja poikkesin parissa kohdin Tuulia Salmelan ohjeesta, eli tein näihin sukkiin pyöreän sädekavennuksen, se kun istuu omaan koipeeni mukavammin. Samoin, koska minun sukkani hajoavat aina kantapään alta, neuloin kantapohjankin vahvistetulla neuleella, mikä tässä mallissa on aivan erityisen kaunis. Kiilakavennukset tein jokaisella kerroksella, koska sekin tekee sukasta minun jalkaani istuvamman.

Sukat on neulottu 2 mm puikoilla, kirjoneulevarret neuloin tarkoituksella hieman löysemmin, koska varrensuun kirjojoustinneule on niin napakka, että ajattelin että sukkia voi pitää myös varret vähän poimulla. Neuloin sukat perinteisesti varresta kärkeen, mutta magic loop -tekniikalla, mikä on etenkin kirjoneuleessa kätevä kun ei tarvitse vaihtaa puikkoa.

Parina iltana piti ottaa toinen puikoilla oleva työ neulottavaksi, kun kirjoneulekaavion ja jalkapallon seuraaminen eivät oikein tahdo sujua samaan aikaan. Elämässä on muutakin tärkeää kuin neulomista, etenkin näin jalkapallon EM-kisojen aikaan.

Kun sukkalanka on tarpeeksi ohutta (100 g = 400 m), voi itse neulottuja sukkia käyttää oikeasti muidenkin kenkien kanssa kuin kumisaappaiden. Näille tulee taatusti ensi talvena käyttöä, ja saattaapa kesälläkin olla villasukille tarvetta, kun kuitenkin jossain vaiheessa tulee viileitä säitä vaikka nyt näin helleaallon alla villasukkien neulominen hieman kummalliselta tuntuikin.

ps. Se oli muuten maali! Siis se Ukrainalta eilisessä Englanti-pelissä hylätty osuma. Ja samalla kun päättelin nämä sukat, päätteli yksi suurimmista pelaajasuosikeistani eli Andri Shevtshenko loistavan maajoukkueuransa.