keltainen soppa

Tänään tein kasviskeittoa, kuten monesti muulloinkin mutta nyt tuli sen verran hyvä soppa että kirjoitan reseptin ylös, kun vielä muistan että mitä pataan mätin :) Kuvaa ei ehditty ottaa, soppa tuli syötyä mutta keltaista se oli väriltään mikä oli neljävuotiaan mielestä kovin hauskaa, hänen lempivärinsä kun on keltainen.

Kas näin:

3 valkosipulin kynttä
1 iso sipuli
2 isoa porkkanaa
1 paprika
3 pientä palsternakkaa
kohtuullinen köntti juuriselleriä (noin neljännes noin lantun kokoisesta selleristä)
oliiviöljyä
paprikajauhetta
curryä
1,5 litraa kasvislientä
reilu 2 rkl vehnäjauhoja
125 g Schmandia (tämä on hesseniläistä paksua hapankermaa, voinee korvata ranskankermalla tai smetanalla, pääasia että on kunnolla paksua eikä mitään kevytversiota :) )

pari viipaletta vaaleaa leipää
vähän oliiviöljyä
paprikajauhetta
yrttisuolaa

Pilkotut sipulit ja juurekset kuullotetaan öljyssä, maustetaan paprikalla ja curryllä ja kaadetaan kasvisliemi päälle. Keitetään kunnes ovat pehmeitä, suurustetaan vehnäjauholla ja soseutetaan. Lopuksi lisätään Schmand. Sopan lisukkeeksi paahdoin pannulla leipäkuutioita, jotka maustoin paprikalla ja yrttisuolalla. Tuoretta timjamia voisi laittaa soppaan mausteeksi, sitä pitää kokeilla ensi kerralla.

Guten Appetit! :)

Kaksitoista kuukautta ja kaksitoista kehruukuitua

Kehräämään oppii vain kehräämällä, tuo viisaus on mitä suurimmassa määrin totta. Osaan kyllä kehrätä, siis niin että saan villasta säiettä ja saan sen kerratuksikin jonkinlaiseksi langaksi. Mutta kehrääminen on siitä hauskaa, että siinä ei ole koskaan valmis. Aina voi oppia jotain uutta, ja niinpä kun Ravelryssä huomasin koko vuoden kestävän kehruutempauksen, ajattelin ilman muuta hypätä mukaan.

 

Eli siis, nuo kaksitoista villalettiä olisi tarkoitus kehrätä vuoden aikana langoiksi. Tähän asti olen kehrännyt ohutta kaksisäikeistä lankaa, mutta viime syksynä kiitos maailman parhaassa lankakaupassa Villavyyhdissä järjestetyn Neulojien yö -tapahtuman, tajusin lopultakin ketjukertaamisen idean ja kolmisäikeisten lankojen myötä avautui uusi ovi kehruun talossa. Ketjukertaus etenkin monivärisiksi värjätyille kuiduille tuo ihan uuden ulottuvuuden, kun sen myötä valmiissa langassa säilyvät värivaihtelut samantapaisina kuin kuitutopsissa.

Tässä on tammikuun lanka, nyt viimeinkin ketjukerrattuja harjoitelmia voi kutsua langaksi, joskin tässäkin alkupää vyyhtiä on paljon ohuempaa kuin loppupää. Alkupää seisoi rullalla pari kuukautta kun piti välissä neuloa pari hametta ja pipoa ja väsätä koruja ja joulukin oli ja ... elämä häiritsee toisinaan ikävästi kehruuta. Niin siis, kun taas tartuin villaan, iski uskonpuute ja siksi tein säikeestä vähän paksumpaa kun ajattelin että en saa ohutta säiettä kerratuksi. Olisi vaan pitänyt olla rohkea, hyvin onnistui ohuemmankin säikeen kertaaminen, paitsi mitä nyt säie pari kertaa katkesi kun aivastutti kun on flunssa. Nyt vähän harmittaa kun olisi voinut tehdä koko vyyhdin ohuempaa lankaa, mutta tässä juuri on kehruun viehätys - ei muuta kuin uusi letti työn alle ja tällä kertaa koko vyyhti sitä ohuempaa lankaa.

Vielä tekniset tiedot: Louhittaren luolan käsinvärjätty BFL-mohair-sekoite 103 g ja 231 metriä, kolmisäikeinen ketjukerrattu. Säie kehrätty ratiolla 12:1 ja kertaus 10:1.

Tulikukkia

 Kun neuloin vuosi sitten keväällä pitsihametta, kävi jo silloin mielessä, että samantapaista mallia voisi soveltaa villalangallekin talvikäyttöön. Pitsin tilalle tuli ihan luonnostaan kirjoneuletta ja mallikirjoja selailtuani pysähdyin Anu Kaburin, Anu Pinkin ja Mai Meristen Meite Muhu mustrid -kirjassa kuvattujen Muhun museon kokoelmissa olevien sormikkaiden kuvioraitoihin. Etenkin kukkien vähän jugendiin vivahtava muoto alkoi liekehtiä päässäni hehkuvan monivärisen oranssin langan sävyissä. Samojen sormikkaiden pienempi kirjoneuleraita sopi kuin itsestään vyötärön ja helman päärmeisiin. Kukkakuvion piirsin korkeussuunnassa puolikkaana, alkuperäisten perivirolaiseen tapaan ohuttakin ohuemmasta langasta neulottujen sormikkaiden kuvio olisi vienyt puoli hametta.

Lanka on Wollmeisen 80/20 Twin -sukkalankaa (80% villa, 20% polyamidi), pohjavärinä on tummanharmaa Heavy Metal ja kuviovärinä Campari Orange.

 Tämän verran jäi lankaa uupumaan, helmapäärmeen viimeiset parikymmentä senttiä piti päätellä vaaleammalla harmaalla :) Tein päärmeet kolmen puikon päättelyllä, koska inhoan etenkin päärmeiden ompelemista yli kaiken. Vaikka vyötäröltä aloitetun hameen helmapäärmeen päättely vaatiikin silmukoiden kaivamisen ohuelle puikolle, on se kuitenkin pieni vaiva siihen verrattuna että yrittää saada päärme ompelemalla niin että se ei kiristäisi tai kiertäisi johonkin suuntaan.

Yksinkertaisen kaunista

Joskus yksinkertainen on kaunista, niinkuin tässä Veera Välimäen mallissa Sweet Vanilla Tunic. Neuloin tunikan Wollmeisen 100% merinosta, värinä upea Petit Poison nr. 5 Dark. Hihat tein pidemmiksi kuin alkuperäisessä mallissa ja jätin taskut pois. Sileää neuletta suljettuna neuleena ylhäältä alaspäin neulottava malli oli mukavaa aivotonta vaihtelua kirjoneuleiden jälkeen. Syksykin saapui juuri sopivasti tämän valmistuttua :)

valkoisia helmiä

 Tein lisää millefiorikokeiluja, halusin nähdä miltä ne näyttävät valkoisella pohjalla. Tein rullat tarkoituksella hyvin ohuiksi, halusin helmiin pitsimäisen kuvion. Kuviorullien valkoinen massa sisältää pieniä kimaltelevia kiteitä, joten korussa on hyvin pieni aavistus kesäistä bling-blingiä. Muut värit ovat suoraan Premon paketeista, vaaleamman punaisen sekoitin itse violetista ja metallisesta vaaleanpunaisesta. Sekoitussuhde vähän jompaakumpaa jommankumman sekaan, en muista enää enkä tietenkään kirjoittanut sitä mihinkään ylös. Tuli ainakin uniikki :)

Savihelmiä

 Uunissa kovetettavat askartelumassat ovat jo pitkään kiehtoneet minua. Viime kesänä löysin Virosta kirjakaupasta Linda Petersonin kirjan Polümeersavist ehted, englannista vironnettu ja kun viro taipuu minulla englantia huomattavasti paremmin, oli se kirja erittäin inspiroivaa luettavaa. Myös Pörrö Sahlbergin kirja Valloittavat korut askartelumassasta avasi minulle saven työstön tekniikoita. Äitienpäivälahjaksi itselleni tilasin Premo-massoja ja työkaluja ja ryhdyin puuhaan. Tämä koru on ensimmäinen, sen tein lähinnä testatakseni millefiori-tekniikkaa käytännössä. Pujottelin helmet vahanauhaan, jouduin tosin suurentamaan reikiä porakoneella että 1 mm vahanauha meni niistä läpi. Alunperin suunnittelin kasaavani korun korupiikeillä samalla tekniikalla mitä olen aiemmin käyttänyt lasihelmikoruissa, mutta kipeät sormet eivät tykänneet ajatuksestakaan pihtien pitelemisestä. Mutta hyvä näinkin, tästä voi jatkaa. Saven työstäminen on kivaa, se on todellista näpertämistä.

Im Kirschengarten

 Tänä keväänä valmistui junamatkaneuleena myös kynsikkäät, lähinnä kevätkylmiä varten. Kevät jäi tosin tänä vuonna välistä, lumisateesta siirryttiin suoraan hellelukemiin, joten nämä jäivät tänä keväänä aika vähäiselle käytölle. Mutta syksyllä sitten taas.

Kirjoneulekuvio on Karjan pitäjästä Saarenmaalta. Minä löysin kuvion Kristi Jõesten ja Kristiina Ehinin kirjasta Kirjatud teekond. Ranteen sommittelin itse, halusin kokeilla virolaisissa lapasissa paljon käytettyä vikkel-rannetta, mutta en halunnut siihen langankiertojen reikiä, joten tein lisäykset silmukan pohjasta. Siksi ranne vähän kupruilee, mutta kädessä ollessa se ei suuremmin haittaa. Ehkä ensi kerralla nöyrryn ja teen ne langankierrot suosiolla.

Lanka on Evillan 8/2 maavillaista ja puikot 1,5 mm. Ai niin, Im Kirschengarten. Se on bussipysäkki naapurikylässä ja punertava lanka on vähän kirsikan väristä.