Tulikukkia

 Kun neuloin vuosi sitten keväällä pitsihametta, kävi jo silloin mielessä, että samantapaista mallia voisi soveltaa villalangallekin talvikäyttöön. Pitsin tilalle tuli ihan luonnostaan kirjoneuletta ja mallikirjoja selailtuani pysähdyin Anu Kaburin, Anu Pinkin ja Mai Meristen Meite Muhu mustrid -kirjassa kuvattujen Muhun museon kokoelmissa olevien sormikkaiden kuvioraitoihin. Etenkin kukkien vähän jugendiin vivahtava muoto alkoi liekehtiä päässäni hehkuvan monivärisen oranssin langan sävyissä. Samojen sormikkaiden pienempi kirjoneuleraita sopi kuin itsestään vyötärön ja helman päärmeisiin. Kukkakuvion piirsin korkeussuunnassa puolikkaana, alkuperäisten perivirolaiseen tapaan ohuttakin ohuemmasta langasta neulottujen sormikkaiden kuvio olisi vienyt puoli hametta.

Lanka on Wollmeisen 80/20 Twin -sukkalankaa (80% villa, 20% polyamidi), pohjavärinä on tummanharmaa Heavy Metal ja kuviovärinä Campari Orange.

 Tämän verran jäi lankaa uupumaan, helmapäärmeen viimeiset parikymmentä senttiä piti päätellä vaaleammalla harmaalla :) Tein päärmeet kolmen puikon päättelyllä, koska inhoan etenkin päärmeiden ompelemista yli kaiken. Vaikka vyötäröltä aloitetun hameen helmapäärmeen päättely vaatiikin silmukoiden kaivamisen ohuelle puikolle, on se kuitenkin pieni vaiva siihen verrattuna että yrittää saada päärme ompelemalla niin että se ei kiristäisi tai kiertäisi johonkin suuntaan.

Yksinkertaisen kaunista

Joskus yksinkertainen on kaunista, niinkuin tässä Veera Välimäen mallissa Sweet Vanilla Tunic. Neuloin tunikan Wollmeisen 100% merinosta, värinä upea Petit Poison nr. 5 Dark. Hihat tein pidemmiksi kuin alkuperäisessä mallissa ja jätin taskut pois. Sileää neuletta suljettuna neuleena ylhäältä alaspäin neulottava malli oli mukavaa aivotonta vaihtelua kirjoneuleiden jälkeen. Syksykin saapui juuri sopivasti tämän valmistuttua :)

valkoisia helmiä

 Tein lisää millefiorikokeiluja, halusin nähdä miltä ne näyttävät valkoisella pohjalla. Tein rullat tarkoituksella hyvin ohuiksi, halusin helmiin pitsimäisen kuvion. Kuviorullien valkoinen massa sisältää pieniä kimaltelevia kiteitä, joten korussa on hyvin pieni aavistus kesäistä bling-blingiä. Muut värit ovat suoraan Premon paketeista, vaaleamman punaisen sekoitin itse violetista ja metallisesta vaaleanpunaisesta. Sekoitussuhde vähän jompaakumpaa jommankumman sekaan, en muista enää enkä tietenkään kirjoittanut sitä mihinkään ylös. Tuli ainakin uniikki :)

Savihelmiä

 Uunissa kovetettavat askartelumassat ovat jo pitkään kiehtoneet minua. Viime kesänä löysin Virosta kirjakaupasta Linda Petersonin kirjan Polümeersavist ehted, englannista vironnettu ja kun viro taipuu minulla englantia huomattavasti paremmin, oli se kirja erittäin inspiroivaa luettavaa. Myös Pörrö Sahlbergin kirja Valloittavat korut askartelumassasta avasi minulle saven työstön tekniikoita. Äitienpäivälahjaksi itselleni tilasin Premo-massoja ja työkaluja ja ryhdyin puuhaan. Tämä koru on ensimmäinen, sen tein lähinnä testatakseni millefiori-tekniikkaa käytännössä. Pujottelin helmet vahanauhaan, jouduin tosin suurentamaan reikiä porakoneella että 1 mm vahanauha meni niistä läpi. Alunperin suunnittelin kasaavani korun korupiikeillä samalla tekniikalla mitä olen aiemmin käyttänyt lasihelmikoruissa, mutta kipeät sormet eivät tykänneet ajatuksestakaan pihtien pitelemisestä. Mutta hyvä näinkin, tästä voi jatkaa. Saven työstäminen on kivaa, se on todellista näpertämistä.

Im Kirschengarten

 Tänä keväänä valmistui junamatkaneuleena myös kynsikkäät, lähinnä kevätkylmiä varten. Kevät jäi tosin tänä vuonna välistä, lumisateesta siirryttiin suoraan hellelukemiin, joten nämä jäivät tänä keväänä aika vähäiselle käytölle. Mutta syksyllä sitten taas.

Kirjoneulekuvio on Karjan pitäjästä Saarenmaalta. Minä löysin kuvion Kristi Jõesten ja Kristiina Ehinin kirjasta Kirjatud teekond. Ranteen sommittelin itse, halusin kokeilla virolaisissa lapasissa paljon käytettyä vikkel-rannetta, mutta en halunnut siihen langankiertojen reikiä, joten tein lisäykset silmukan pohjasta. Siksi ranne vähän kupruilee, mutta kädessä ollessa se ei suuremmin haittaa. Ehkä ensi kerralla nöyrryn ja teen ne langankierrot suosiolla.

Lanka on Evillan 8/2 maavillaista ja puikot 1,5 mm. Ai niin, Im Kirschengarten. Se on bussipysäkki naapurikylässä ja punertava lanka on vähän kirsikan väristä.

Mansikoita troin tapaan

 Syksyllä neuloin nuorimmaiselle villapaidan troin tapaan ja samalla idealla tein paidan myös isommalle. Lapsi halusi ehdottomasti kuvioksi mansikoita, joten värivalinta oli sitä myöten selvä. Lanka on Wollmeisen Pure 100% Merinoa, pohjaväri on Jeton WD, kuvioväreinä Roter Himbeermund WD ja Skarabäus WD. Malli on omasta päästä kirjoneuletta myöten ja jotkut yksityiskohdat selvisivät vasta neuloessa, kuten että 1o 1n -kirjojoustinneule kihnu vits -kierreraidan kanssa rullaa reunaa paljon pahemmin kuin 2o 2n islandi vits -kierreraidan kanssa edellisessä puserossa. Tuon huomattuani neuloin pääntielle ja ranteisiin nurjat kerrokset kierreraidan molemmin puolin. Pääntien tein tarkoituksella suureksi, jotta kuusivuotias jolla on aikuisen päänympärys, voi pukea paidan helposti päälleen.
Lapsi oli paitaansa tyytyväinen, hän sai sen pitkän odotuksen jälkeen. Aloitin työn viime joulun aikoihin, mutta elämä ei mene aina kuin elokuvissa. Tämä talvi ja kevät on ollut vaikea ja sitä myötä käsityötkin ovat olleet aika jäissä. Sentään ei lapsi ehtinyt kasvaa puserostaan ulos sillä välin kun neule oli puikoilla, ja niinpä lapset voivat tanssia villapaidoissaan lämpimässä alkukesän illassa :)

Koodia verkossa

Kun neuloin Nurkkakunnan sukkia, mies katseli kirjoneuleen kaaviota vierestä ja tokaisi: "Tuohan näyttää vähän QR-koodilta." Itsekin katselin bussipysäkkien QR-koodeja joskus "sillä silmällä" ja tietoturvatutkija-mies innostui hänkin ajatuksesta neulotusta QR-koodista. Nämä sormikkaat olivat junamatkaneuleena ja Darmstadt-Frankfurt -välillä ehtii juuri muutaman puikollisen neuloa, siinä ei kovin suurta aivotyötä pysty varsinkaan intensiivisen saksan tunnin jälkeen tekemään. Niinpä nämä sormikkaat on tehty aika pitkälti omien Credo-sormikkaitteni pohjalta. Pohdin, kuinka toteutan koodin keskelle niin että se kuitenkin erottuisi ja nousisi esiin muusta neulepinnasta. Halusin kuitenkin tehdä sormikkaat kirjoneuleena koska minulla on kirjoneuloosi ja muuten näin ohuesta täysvillaisesta kaksisäikeisestä langasta sormikkaat eivät olisi lämpimät ja ne eivät kestäisi käyttöä. Niinpä neuloin koodin ympärille valkoiset kehykset ja muun pinnan täytin yksinkertaisella verkkoneuleella. Olkoon se vaikka se verkko, jonka haavoittuvuuksia mies työssään tutkii :)

Sormikkaat on neulottu 8/2 maavillaisesta eli kaksisäikeisestä vironvillasta 1,5 mm puikoilla. Malli on oma ja vaikka työssä käytetty 29 x 29 pikselin koodi on oikea QR-koodi, ei kännykän kamera pysty neulotun silmukan muodosta johtuen koodia tunnistamaan, joten suoraan hanskasta ei sentään pääse koodin sivuille.