maanantai 14. huhtikuuta 2014

Värttinäkehruuta

Joskus tekee mieli tehdä jotain hyvin yksinkertaista, ja vaikka rukkia ei ole turhaan keksitty, on välillä hauskaa palata kivikaudelle ja kehrätä värttinällä. Värttinää kun pyörittelee, ymmärtää hyvin, miksi rukki on aikanaan keksitty. Niin paljon nopeampaa ja tuottoisampaa rukilla kehrääminen on, mutta siltikin värttinässä on oma viehätyksensä. Minua värttinällä kehräämisessä viehättää juuri yksinkertaisuus, ei tarvitse mitään säätöjä, ei tarvitse öljyämistä, ei tarvitse tarkkailla rullan tasaista täyttymistä, sen kun antaa vain mennä :)

110 grammaa Woolgreyn käsinvärjättyä kainuunharmaan kampavillaa kolmisäikeiseksi "lennossa" kerrattuna eli säie kerrataan ketjukertauksella sitä mukaa kun kehrätään. Valmista lankaa tuli n. 380 metriä. Tämän vyyhdin tekemiseen meni puolitoista kuukautta, tosin välillä tuli tehtyä vähän muutakin kuten opeteltua pitsinnypläystä. Melkoista näpertämistähän tämäkin on, mutta minä tykkään näpertää. Ja toisella värttinällä on hämähäkinseittiä eli kokeilen, kuinka onnistuu todella ohuen langan teko värttinällä. Tämä olkoon käsilaukkukehruu, värttinässä on sekin hyvä puoli että sen voi ottaa mukaan ja kehrätä milloin missäkin, silläkin uhalla että saa osakseen kohtuullisen hitaita katseita. "Siis mitä ihmettä sinä oikein teet?"


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Langat ja liina(lyönni)t solmussa


Minulla on usein tapana Suomessa käydessäni käydä Akateemisessa Kirjakaupassa ihan vaan katsomassa, josko siellä olisi jotain mielenkiintoisia käsityö- ja vähän muitakin kirjoja. Sinne suuntasin joululomallakin, ja käteen osuivat Kankaanrakentajan sidosoppi ja Pitsinnypläyksen alkeet ja kun kummassakin vaikutti selailun perusteella olevan kerrankin todellakin alkeet aivan rautalangasta väännettynä, päätin ostaa ne. Mies tokaisi, että ethän sinä osaa sen enempää kutoa kangasta kuin nyplätä pitsiäkään. Minä siihen, että en niin - vielä. Ja että kumpikin taito on sellainen, että haluan ne oppia vielä joskus.

Nyt sitten sairastuin sitkeään flunssaan ja kun en jaksanut muutakaan, lojuin sängyssä ja luin sitä pitsinnypläyskirjaa. Nypläys on ollut mielessäni jotain aivan ylimaallista, minua on aina viehättänyt nyplättyjen pitsien herkkyys, ohuttakin ohuemman langan muodostamat uskomattoman kauniit kuviot ja nypylöiden liike osaavan tekijän kädessä. Kun luin kirjaa, tajusin että nypläys kaikesta hienoudestaan huolimatta ei vaikuta mitenkään mahdottomalta opetella. Sitten surffailin vähän netissä ja päädyin www.raumalace.fi -sivustolle, jossa on lisää ja osittain samaakin nypläyksen alkeista kuin kirjassani.

Mies lupasi että saan hankkia nypylöitä, pahvia ja lankaa myöhästyneeksi syntymäpäivälahjaksi itselleni ja kun tutkittiin niinikään netistä löytynyttä rullallisen nypläystyynyn teko-ohjetta, mies sanoi että hän voi kyllä tehdä minulle sellaisen. Malttamattomana hankin kuitenkin muiden nypläystarvikkeiden ohella edullisen lättänämallisen tyynyn, että pääsen alkuun.


Hieman kyllä hirvitti aluksi, mutta kun pääsi alkuun ja kuviot alkoivat hahmottua ja ote nypylöistä tuntua turvalliselta, niin pitsiä alkoi vähitellen syntyä. Huomasin muuten että nypylöiden pitelemisessä on näköjään sama kuin kehruukuidun kanssa, ei ne mene rikki vaikka niihin koskeekin :) Hellästi, mutta määrätietoisesti, ihan kuin kehruuvillankin kanssa.


Ensimmäinen harjoitustyö oli opetella kolme peruslyöntiä eli kokolyönti, liinalyönti ja puolilyönti. Suurin vaikeus niissä oli aluksi muistaa kumpi on oikea ja kumpi vasen, mutta aika nopeasti ne automatisoituivat päässä niin, että ei tarvinnut enää joka kerran hokea mielessään: kierre, ristiin, kierre, ristiin.


Haluan oppia ennen kaikkea ymmärtämään nypläystä, siis niin että en vain toista mekaanisesti valmiiksi annettuja ohjeita, vaan ymmärtää itse mallia ja päätellä siitä, kuinka edetä. Kuten niin monessa muussakin käsityössä, ensin on opittava tekniikka huolellisesti ja toistettava, harjoiteltava ja vielä vähän lisää harjoiteltava. Nypläyksen kohdalla se ei onneksi ole mikään ongelma, koska nypläys vaan on niin uskomattoman mukavaa että sitä tekee todellakin ilokseen. Pieni ongelma oli tulla alla olevan kuvan oikeanpuolimmaisen pitsin kanssa, kun raumalace.fi -sivusto ei toiminut pariin päivään ja en päässyt sinne katsomaan ohjevideoita. Jouduin kaivamaan kirjani esille ja tutkimaan ja päättelemään siinä olevista muista töistä miten liinalyönnein ja puolilyönnein tehdyt neliöt eli plätit ja hämähäkkikuviot eli spindelit tehdään.


Nyplätyssä pitsissä on jotain samaa lumoa kuin Haapsalun huiveissa. Loputtomasti hienoja yksityiskohtia, ohuen langan kauneutta. Ikivanhaa käsityötaitoa, jälkiä vuosisataisesta ihmisen kauneuden kaipuusta.


Kuvien pitsit on nyplätty 100% pellavalangalla 60/2, mallit ovat www.raumalace.fi -sivustolta Lyöntiharjoitus, Kuuden parin utti ja Plätit.




sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Musta hame

 Tulikukat innostivat tekemään vielä toisen hameen samalla teemalla. Tämäkin hame on neulottu Wollmeise Twinistä, pohjaväri on Schwarz ja kuviot Im Jahr der Ratte. Muhun sormikkaista peräisin oleva kirjoneulekuvio on sama kuin tulikukkahameen päärmeissä, neuloin tähän hameeseen keskiosan leveiksi raidoiksi kuvion peilikuvana.

 




lauantai 18. tammikuuta 2014

keltainen soppa

Tänään tein kasviskeittoa, kuten monesti muulloinkin mutta nyt tuli sen verran hyvä soppa että kirjoitan reseptin ylös, kun vielä muistan että mitä pataan mätin :) Kuvaa ei ehditty ottaa, soppa tuli syötyä mutta keltaista se oli väriltään mikä oli neljävuotiaan mielestä kovin hauskaa, hänen lempivärinsä kun on keltainen.

Kas näin:

3 valkosipulin kynttä
1 iso sipuli
2 isoa porkkanaa
1 paprika
3 pientä palsternakkaa
kohtuullinen köntti juuriselleriä (noin neljännes noin lantun kokoisesta selleristä)
oliiviöljyä
paprikajauhetta
curryä
1,5 litraa kasvislientä
reilu 2 rkl vehnäjauhoja
125 g Schmandia (tämä on hesseniläistä paksua hapankermaa, voinee korvata ranskankermalla tai smetanalla, pääasia että on kunnolla paksua eikä mitään kevytversiota :) )

pari viipaletta vaaleaa leipää
vähän oliiviöljyä
paprikajauhetta
yrttisuolaa

Pilkotut sipulit ja juurekset kuullotetaan öljyssä, maustetaan paprikalla ja curryllä ja kaadetaan kasvisliemi päälle. Keitetään kunnes ovat pehmeitä, suurustetaan vehnäjauholla ja soseutetaan. Lopuksi lisätään Schmand. Sopan lisukkeeksi paahdoin pannulla leipäkuutioita, jotka maustoin paprikalla ja yrttisuolalla. Tuoretta timjamia voisi laittaa soppaan mausteeksi, sitä pitää kokeilla ensi kerralla.

Guten Appetit! :)

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Kaksitoista kuukautta ja kaksitoista kehruukuitua

Kehräämään oppii vain kehräämällä, tuo viisaus on mitä suurimmassa määrin totta. Osaan kyllä kehrätä, siis niin että saan villasta säiettä ja saan sen kerratuksikin jonkinlaiseksi langaksi. Mutta kehrääminen on siitä hauskaa, että siinä ei ole koskaan valmis. Aina voi oppia jotain uutta, ja niinpä kun Ravelryssä huomasin koko vuoden kestävän kehruutempauksen, ajattelin ilman muuta hypätä mukaan.

 
Eli siis, nuo kaksitoista villalettiä olisi tarkoitus kehrätä vuoden aikana langoiksi. Tähän asti olen kehrännyt ohutta kaksisäikeistä lankaa, mutta viime syksynä kiitos maailman parhaassa lankakaupassa Villavyyhdissä järjestetyn Neulojien yö -tapahtuman, tajusin lopultakin ketjukertaamisen idean ja kolmisäikeisten lankojen myötä avautui uusi ovi kehruun talossa. Ketjukertaus etenkin monivärisiksi värjätyille kuiduille tuo ihan uuden ulottuvuuden, kun sen myötä valmiissa langassa säilyvät värivaihtelut samantapaisina kuin kuitutopsissa.
Tässä on tammikuun lanka, nyt viimeinkin ketjukerrattuja harjoitelmia voi kutsua langaksi, joskin tässäkin alkupää vyyhtiä on paljon ohuempaa kuin loppupää. Alkupää seisoi rullalla pari kuukautta kun piti välissä neuloa pari hametta ja pipoa ja väsätä koruja ja joulukin oli ja ... elämä häiritsee toisinaan ikävästi kehruuta. Niin siis, kun taas tartuin villaan, iski uskonpuute ja siksi tein säikeestä vähän paksumpaa kun ajattelin että en saa ohutta säiettä kerratuksi. Olisi vaan pitänyt olla rohkea, hyvin onnistui ohuemmankin säikeen kertaaminen, paitsi mitä nyt säie pari kertaa katkesi kun aivastutti kun on flunssa. Nyt vähän harmittaa kun olisi voinut tehdä koko vyyhdin ohuempaa lankaa, mutta tässä juuri on kehruun viehätys - ei muuta kuin uusi letti työn alle ja tällä kertaa koko vyyhti sitä ohuempaa lankaa.

Vielä tekniset tiedot: Louhittaren luolan käsinvärjätty BFL-mohair-sekoite 103 g ja 231 metriä, kolmisäikeinen ketjukerrattu. Säie kehrätty ratiolla 12:1 ja kertaus 10:1.


tiistai 1. lokakuuta 2013

Tulikukkia

 Kun neuloin vuosi sitten keväällä pitsihametta, kävi jo silloin mielessä, että samantapaista mallia voisi soveltaa villalangallekin talvikäyttöön. Pitsin tilalle tuli ihan luonnostaan kirjoneuletta ja mallikirjoja selailtuani pysähdyin Anu Kaburin, Anu Pinkin ja Mai Meristen Meite Muhu mustrid -kirjassa kuvattujen Muhun museon kokoelmissa olevien sormikkaiden kuvioraitoihin. Etenkin kukkien vähän jugendiin vivahtava muoto alkoi liekehtiä päässäni hehkuvan monivärisen oranssin langan sävyissä. Samojen sormikkaiden pienempi kirjoneuleraita sopi kuin itsestään vyötärön ja helman päärmeisiin. Kukkakuvion piirsin korkeussuunnassa puolikkaana, alkuperäisten perivirolaiseen tapaan ohuttakin ohuemmasta langasta neulottujen sormikkaiden kuvio olisi vienyt puoli hametta.

Lanka on Wollmeisen 80/20 Twin -sukkalankaa (80% villa, 20% polyamidi), pohjavärinä on tummanharmaa Heavy Metal ja kuviovärinä Campari Orange.
 Tämän verran jäi lankaa uupumaan, helmapäärmeen viimeiset parikymmentä senttiä piti päätellä vaaleammalla harmaalla :) Tein päärmeet kolmen puikon päättelyllä, koska inhoan etenkin päärmeiden ompelemista yli kaiken. Vaikka vyötäröltä aloitetun hameen helmapäärmeen päättely vaatiikin silmukoiden kaivamisen ohuelle puikolle, on se kuitenkin pieni vaiva siihen verrattuna että yrittää saada päärme ompelemalla niin että se ei kiristäisi tai kiertäisi johonkin suuntaan.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Yksinkertaisen kaunista

Joskus yksinkertainen on kaunista, niinkuin tässä Veera Välimäen mallissa Sweet Vanilla Tunic. Neuloin tunikan Wollmeisen 100% merinosta, värinä upea Petit Poison nr. 5 Dark. Hihat tein pidemmiksi kuin alkuperäisessä mallissa ja jätin taskut pois. Sileää neuletta suljettuna neuleena ylhäältä alaspäin neulottava malli oli mukavaa aivotonta vaihtelua kirjoneuleiden jälkeen. Syksykin saapui juuri sopivasti tämän valmistuttua :)