Flunssaa ja villahousuja

Olen potenut flunssaa pidemmän kaavan mukaan, ja mitäpä sitä muutakaan flunssaisena tekisi kuin neuloisi villahousuja. Nämä housut ovat siitä erikoiset, että neuloin lahkeet samanaikaisesti magic loop -tekniikalla ja totesin sen eri näppäräksi tavaksi neuloa. Taas voi kysyä, että miksiköhän en ole aikaisemmin tuota kokeillut. Mutta parempi nyt kuin ei milloinkaan. Lanka on Pirtin kehräämön hahtuvan kaunis liukuvärjätty sävy Lupiini, jolla nimellä se ainakin Titityyllä on myynnissä.

Hahtuvaa

Monet hahtuvakiekot ovat alunperin kaksisäikeisiä, kuten tämäkin oranssinkirjava Pirtin kehräämön liukuvärjätty hahtuva. Aikanaan kun tein pikkuvauvalle villahousuja, kerin sen käsin yksisäikeiseksi, jotta sain ohuemmat housut. Nyt kun vauva on jo vähän isompi, tuli taas tarve kaksisäikeisestä hahtuvasta neulotuille housuille. Joten eikun kerimään uudestaan.


Esikoinen oli innoissaan kerimisestä, ja kerimismylly on eri jännittävä vekotin. Lopulta hahtuva saatiin kerittyä ja puikoille ja lopputulos on tässä:

Pitkälahkeiset villahousut, malli Riitta Tehikosken Vauvan villavaippahousut Moda 4/2009 hieman mukailtuna. Nyöriin käytin Malabrigo Worsted Merinon Hollyhock-värisen jämäkeränyttösen.

Villahousut

Neuloin Punta Yarnsin Merisoftista kuopukselle talveksi pitkälahkeiset villahousut. Lanka on todellakin nimensä veroista, eli pehmeää ja vaikka vähän arastelin kirjavaa sinivihreää väriä neuloessani, tuli lopputuloksesta kuitenkin ihan hauska. Kestovaippakäyttöön nämä housut on lähinnä ajateltu, vaikka kuvassa niitä sovitettiinkin yöpuvun päälle.

Ensilumi

Väriä!

Kokeilin lankojen värjäystä Kool Aid -juomajauheella. En ole koskaan aikaisemmin värjännyt mitään, paitsi kantoliinoja pesukoneessa, joten varsinainen käsinvärjäys on ihan uutta. Sain joskus jossain vaihdossa vaaleansinistä JaggerSpun Zephyr WoolSilk 2/18 -lankaa. En pitänyt sen alkuperäisestä väristä, joten panin sen pataan Cherry-jauheen kanssa.

Lopputulos näyttää tältä, kuvassa ylimpänä. Muut langat ovat valkoista Novita Bambinoa.

Täydellisiä aaltoja metsästämässä

Minulla on ollut jokseenkin koko liinailu-urani ajan tavoitteena löytää täydelliset aallot, Didymoksen Wellen-liina siis. Aallot ovat notkeita, joustavia ja tukevia eli kaikki kudottujen liinojen parhaat puolet samassa paketissa. Mutta aina on joku tökkinyt, jos ei muu, niin ulkonäkö. Nyt sitten Jumbon kantoliinatreffeillä kohtasin yksilön, joka oli pakko ostaa seuraavaksi ehdokkaaksi Täydellisiksi Aalloiksi. Aubergine-aallot on pehmein koskaan hypistelemäni aaltoliina, eikä värikään ole hullumpi. Reilu 3,5-vuotias painaa jonkin verran, mutta vielä tuotakin hetken kantaa, jos ei muuten niin kansainvälisen kantoliinailuviikon kunniaksi.

Käpistelykynsikkäät

Wollmeise 100 % Merino WD Blue Bell oli juuri sopiva lanka miehen käpistelykynsikkäisiin. Palmikkokuvio on vanhan Novitan Käsinneulonnan ABC-kirjasta lapsen aran-puserosta ja kynsikkään malli on vähän muokattu Jody Scofieldin Merletto Mitts.