Toisinaan tuntuu, että täällä Keski-Euroopassa marraskuu kestää viisi kuukautta syyskuun lopulta maaliskuulle. Siis se aika, kun on pimeää ja päivisinkin ihan harmaata ja kosteaa ja usein sataa vettä tai räntää tai jotain siltä väliltä vaakasuorassa. Ja sanomattakin lienee selvää, miten paljon minä pidän viisi kuukautta kestävästä marraskuusta.
Tänä vuonna marraskuuntorjuntaan olen neulonut sukkia, ja päätin että nyt ei käytännöllisyyttä ajatella, vaan teen juuri semmoiset kuin haluan. Siispä kimaltavaa mustaa ohutta lankaa, pitsiä ja palmikkoa.
Jos olisi ajatellut käytännöllisyyttä, olisi terät kannattanut neuloa
kokonaan sileällä, jotta sukka olisi kengässä tasaisempi. Mutta eiköhän
palmikkokin kenkään mahdu, minä aion käyttää näitä kuten yleensäkin
neulomiani sukkia korkokenkien kanssa. Jostain syystä usein ajatellaan,
että villasukat olisivat vain saapassukkia tai crocsien kanssa, mutta
kun sukan tekee tarpeeksi ohuesta langasta, voi sitä tosiaan käyttää
muidenkin kenkien kanssa.
Lanka on Lanitium ex Machinan käsinvärjättyä Kimallesukkalankaa (75 % merinovilla, 20 % nylon, 5 % muu), väri Black Pearl. Kantapää on perinteinen äidin opettama hollantilainen kantapää, näihin sukkiin neuloin sen ristiinvahvistettuna ulkonäkösyistä. Kiilakavennukset teen jokaisella kerroksella, koska jyrkkä kulma on minusta kaunis ja se istuu omaan jalkaani hyvin. Kärkikavennuksen tein näissäkin sukissa vähän tavanomaista sädekavennusta tylpemmäksi, sekin ulkonäkösyistä. Sukanteossa kuten niin usein muutenkin joutuu pohtimaan käytännöllisyyden ja ulkonäön suhdetta, usein on painotettava toista toisen kustannuksella, mutta sekin pitää tehdä niin että lopputulos on sekä kaunis että käytännöllinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti